Syksyksi rapakon taa

Sunday, 3 September 2017


Tästä loppukesästä tuli kunnon fläsärit. Viime hetken asioiden hoitamista, epätoivoinen yritys nähdä kaikkia, töiden tekeminen viimeiseen hetkeen asti, iltainen pakkausepisodi, liian lyhyet yöunet ja aamulento Helsinki-Vantaalta yhdellä vaihdolla toiseen maahan syksyksi. Ehkä siksi en osannut jännittää koko episodia kunnolla, koska kaikki tuntui niin tutulta - ja varmaan myös koska oli niin pirun kiire etten ehtinyt kunnolla edes tajuta olevani lähdössä minnekään. Tätä tuli tehtyä useampaan kertaan, kun kandiaikoina oli kesätöiden jälkeen iloisesti jälleen suuntana Skotlanti. Tällä kertaa suuntana vaan ei ollut Skotlanti, eikä edes Eurooppa vaan vuoden 2009 tyyliin uusi maa, jossa en ollut käynyt ikinä ennen. Heippa hei Yhdysvallat ja Washington D.C.

Olin päättänyt jo talvella, että jos ikinä aikoisin tehdä hypyn jo kohtalaisen tutusta ja turvallisesta (erityisesti rahallisesti turvallisesta) elämästä, jota töiden paiskiminen Suomessa alkoi jo olla, ja kokeilla hyödyntää mahdollisuus käyttää yliopiston harjoittelutukea, se hetki olisi luultavasti aika lailla now or never. Joten now it is. Mielessä painoi kaipuu takaisin ulkomaille, uuden työkokemuksen saaminen ja se jo pikkutyttönä ollut haave tietää, millaista tietyissä työpaikoissa oikeasti olisi olla. Kohdalle osui täydellinen avoin paikka, joten hakemus sisään ja vaikka puhelinhaastattelu osuikin päivään jolloin olin herännyt töihin ennen viittä, paahtanut töissä 10 tuntia ja makasin haastattelupuhelua odottaessa sohvalla energiajuoma kädessä toivoen, että puhelu olisi jo ohi, sain kuin sainkin juuri sen paikan.

Yhdysvallat on aina ollut tukevasti matkalistalla, mutta kohteita valitessa jotenkin hävinnyt muille vaihtoehdoille. Nyt tätäkin maata kuitenkin pääsee edes vähän tutkimaan työkokemuksen ohessa ja Washington D.C ja Yhdysvaltojen politiikan seuraaminenhan on nyt kansainvälisen politiikan opiskelijalle oikea Disneyland.

Soman DC asuntoni vuokra on ihan liian kallis, mutta mukavuudenhaluisena sijainti ja laatu voitti tällä kertaa kaiken muun. Henkisestihän olen varautunut palaamaan joulukuun alussa rahattomana Suomeen kirjoittelemaan vanhempieni nurkkiin gradua loppuun, jotta tämäkin ikuinen opiskelija valmistuisi seuraavan vuoden alussa ja voisi katsoa sitten, minne seuraava päähänpisto vie. Eikös se ole kuitenkin niin, että elämässä pitäisi kasvattaa ja vaalia juuri sitä henkistä pääomaa..?


Ps. jotain olen selkeästi vuosien aikana oppinut: matkaan nimittäin lähti vain yksi matkalaukku (+käsilaukku käsimatkatavarana), jonka paino oli 19,5kg. Voi toki olla, että Suomeen palatessa matkalaukkuja onkin kaksi..


Nusa Ceningan ja ihana Svaha private villas

Sunday, 18 June 2017

Vietettyäni kolme yötä Lembonganilla, lähdin seuraaviksi päiviksi viettämään vielä rennompaa ja hiljaisempaa eloa viereiselle Ceninganin saarella. Nusa Ceningan on kolmesta Nusa- saaresta pienin ja ainakin toistaiseksi todella hiljainen. Lembongania ja Ceningania yhdistää keltainen silta, jota pitkin pääsee saarelta toiselle skootterilla tai kävellen. Autoja siitä ei kulje.

Oma ensiajatukseni Nusa Ceninganista oli, että mä rakastan tätä paikkaa. Istuin tulevan majoituspaikkani omistajan Wayanin kyydissä skootterin takana, nautin ihanasta tuulenvireestä ja katselin keltaisen sillan ohitettuamme turkoosia merta, somaa pujottelevaa pikkukatuja, kadun vierustella kulkevia kukkoja ja oikealla avautuvaa maisemaa merileväfarmille.

Hetken ajettuamme Wayan kaartoi skootterin oikealle, ilmoitti että ollaan perillä ja kommentoi, että heidän paikkansa on sitten kovin pieni. Pienihän se oli, mutta todella soma. Pienellä sisäpihalla sijaitsee respa/baari, hieman istumatilaa, kauniita kukkia ja soliseva pieni suihkulähde. Sisäpihalta on kulku kolmeen villaan, joissa jokaisessa on oma pieni suojattu piha ja uima-allas, jonka reunustalla oli ihana nauttia sekä aurinkoisista iltapäivistä että iltojen upeista tähtitaivaista. Kahdesta villasta on myös merinäköala, omani oli se kolmas ilman sillä varatessani juuri ne kaksi muuta oli jo varattuina. 

Villa oli aika pieni, mutta ihastuin siihen välittömästi ja aloin mielessäni visioimaan kuinka se olisi itselleni vaikka pidemmäksikin aikaa täydellinen asuinpaikka. Keskellä huonetta on pehmeä hyttysverkoin suojattu parisänky, jonka lisäksi villassa on hieman laskutilaa, pienen pieni jääkaappi ja tv. Toiselta seunustalta aukeaa liukuovi osittain katottuun kylpyhuoneeseen ulkosuihkulla ja aimo annoksella luonnonvaloa.

Aina edellisenä iltana toinen Wayanin sisarista kävi kyselemässä seuraavalle aamulle aamupalatoiveita. Valittavana oli erilaisia hedelmämehuja, kahvia, teetä, hedelmälautanen, muroja, kananmunaa mielen mukaan, pekonia ja makkaraa. Lisäksi sain valita mihin aikaan kello 7 ja 10 välillä halusin aamupalani tarjoiltavan. Näiden toiveiden mukaan aamiainen aamuisin valmistettiin ja katettiin täsmällisesti omalle pikku terassilleni. Aamuisin olikin täydellistä herätä hyttysverkon takaa pehmeästä sängystä terassilla odottavaan ruokaan ja tuoreeseen kahviin.

Svaha private villas sijaitsee aivan le pirate beach clubin vieressä (joka tosin ei paikkani tehnyt itseeni minkäänlaista vaikutusta) ja super läheltä löytyy myös pari loistavaa ravintolaa, joista voit tilata room servicen kautta ruuat myös omalle villallesi. Itse tein juuri näin viimeisenä iltana Ceninganilla, jollon olin liian väsynyt liikkuakseni enää minnekään. 

Toivottavasti pääsen vierailemaan täällä viedä uudestaan ja saan silloin napattua villan merinäköalalla! Suosittelen lämpimästi. 


Auringonlasku Nusa Lembonganilla

Tuesday, 6 June 2017

bali
Huolimatta siitä, että reissailin kolme viikkoa itsekseni ympäri Balia, en malttanut kertaakaan jämähtää läppärini ääreen niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut kunnolla päivitettyä blogia. Nyt kun olen Suomessa niin tuota samaa "ongelmaa" ei enää ole havaittavissa, joten tästä on hyvä alkaa vihdoin purkamaan Bali- fiiliksiä.

Vietin alkulomasta kolme yötä laiskotellen pienellä Nusa Lembonganin paratiisisaarella Balin kupeessa. Moni paikallinen kommentoi Nusa Lembonganin olevan kuin Bali 20-25 vuotta sitten ja olihan se pirusti rauhallisempi kuin etelä- Balin rantakohteet. Saarelle pääsee pikaveneellä kätevästi Sanurilta n. puolessa tunnissa ja useimpiin pikavenekyyteihin kuuluu myös kuljetus hotellilta satamaan.

Lembonganilla puolestaan vietin yhden parhaista illoista The Deck ravintolassa. The Deck sijaitsee aivan Jungut Batu rannan kupeessa (jonne myös useimmat pikaveneet rantautuvat) tarjoten upeat maisemat turkoosille merelle, auringonlaskun bongailuun sekä Balin tulivuorille.

Ravintolassa on todella rento tunnelma ja ystävällinen palvelu. Löysin itselleni täydellisen sohvapaikan läheltä tuuletinta ja pian olinkin jo heittänyt flip flopit jalasta, asettautunut mukavasti katse merelle päin ja tilannut pöytään ison kalatacon quacamolella sekä kulhollisen rapeita raneja.

Kaiken kruunasi pian alkanut auringonlasku, taustalla soiva fiilismusa ja uusi lempidrinkkini vesimeloni caipiroska (joka kuin tilauksesta oli sen päivän happy hour- juoma). Pahoin tosin pelkään ettei noita, ainakaan noin hyvänä, voi edes saada Suomesta.


Sitä sen hetkistä fiilistä on oikeastaan yllättävän hankala sanoin kuvailla; ilta -auringon säteet iholla, turkoosi Intian valtameri ja aaltojen kohina, auringonlaskun lempeä valo, akustinen fiilismusa, kylmä raikas drinkki kädessä ja iso osa lomasta vielä edessä. Se oli niitä hetkiä, kun tuntee itsensä yksinkertaisesti vaan niin pohjattoman onnelliseksi.



Istuin auringonlaskun jälkeen vielä hyvän tovin siemaillen toista caipiroskaani, vitsaillen rentojen tarjoilijapoikien kanssa ja katsellen kuinka maisema maalautui hetkeksi upean purppuraiseksi. Yksinkertaisuudessaan täydellinen lomailta!




















Pikkuvinkit:

  • Lembonganille pääsee kätevästi pikaveneellä Sanurista noin puolessa tunnissa ja hintaa meno-paluulle tuli muistaakseni n.35€ (käytin Rocky Cruise- firmaa)
  • Lyhyt venematka voi olla aika pomppuinen, joten suosittelen matkapahoinvointilääkettä jos olet vähänkin taipuvainen meripahoinvointiin
  • The Deck, kuten monet muutkin saaren ravintolat, tarjoavat ruokailijoille ilmaisen pick-upin hotelleilta/hostelleilta yleensä kello viidestä eteenpäin
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan