Talvisia kuulumisia

En tiedä mitä mieltä te muutte Suomessa tällä hetkellä olevat ootte näistä pakkasista, mutta mä olen aivan haltioissani! Ok, jos sitä pientä faktaa ei lasketa, että sain ensimmäisistä pakkaspäivistä poskiin aivan järkyttävän kutisevan ja turpoavan ihottuman..mutta nyt siitä on selvitty ja oon voinut palata tykkäämään näistä keleistä. Oon viimeks vietellyt tammikuuta Suomessa vuonna 2009 ja jotenkin tää kimalteleva lumi, kirpeät pakkaspäivät ja upean kirkas tähtitaivas pimeällä on saanut mut tykkäämään olostani täällä entistä enemmän. Jokainen kävely ulkona on vähän kuin olisi jossain ihmemaassa. Tai sitten mä koen vielä jotain 'kulttuurishokkia' ja oon höpsähtänyt ihan täysin.

Tänään oli tarkoitus lähteä kameran kanssa vähän kuvailemaan talvisia maisemia ja mennä ehkä salille. Kumpikaan ei tapahtunut tai tapahdu, koska mua väsyttää niin paljon töiden jäljiltä etten oo varma miten pidän itteni edes kasiin asti hereillä. Tavoite onkin mennä tänään tosi aikaisin nukkumaan, nukkua hyvät ja pitkät kauneusunet ja olla loppuviikko sitten hieman tehokkaampi. Voisin mennä katsastamaan onko kukaan ostanut mun kirpparipöydältä yhtään mitään ja käydä lainaamassa kirjastosta pari kirjaa. Kuukausia sitten nimittäin puhuin niistä avoimen opinnoista joita suunnittelin tekeväni enkä ole vielä saanut tehtyä niiden eteen oikein mitään konkreettista. Nyt voisi olla hyvä aloittaa.

Muuten olen niiden töiden lisäksi viime aikoina lähinnä nähnyt kavereita ja totutellut Suomessa oleiluun. Mikä ei ole ollenkaan huono juttu, mutta vaatii aina vähän totuttelua ja uusien rutiinien muodostamista. Oon myös vähän yrittänyt miettiä sitä mikä olisi mun ykkösvaihtoehto ensi syksylle, mutta mun mieli muuttuu niin nopeasti etten itsekään pysy enää perässä. Saatan olla ensin täysin varma, että Lontooseen on pakko päästä muuttamaan heti syksyllä opiskelemaan tai musta tulee ikuisesti surullinen ja sitten seuraavana hetkenä Amsterdam kuulostaakin kuitenkin paljon paremmalta vaihtoehdolta. Pari kertaa on myös käynyt mielessä sellainen ihan täysin outo ajatus tyyliin 'Mitäs jos mä vaikka hakisinki Tampereelle.' Ei mitään tietoa mistä toikin tuli. Eihän tätä itselleen tietenkään kannata helpoksi tehdä :D

Katsoin muuten yle areenasta jakson Hullu Juttu ohjelmaa, jossa tällä kertaa oli kärjistetysti aiheena Suomeen vai ulkomaille? Jos herätti kiinnostuksen niin sen voi käydä vilkaisemassa vaikka täältä: http://areena.yle.fi/tv/2040024.

Identiteettikriisi

Jos mä olisin sellanen tosi muodikas 'lifestyle' bloggaaja, tai yrittäisin kovasti olla sellainen very in tyyppi joka postailee koko ajan jotain melkein samanlaisia asukuvia tai valokuvia jostain aamukahvista (Starbucks kupista juotuna tietenkin) tai aamuisesta myslistä hedelmillä, niin maan vaihto Suomeen tuskin toisi mitään kovin isoa muutosta mihinkään. Mutta alunperin aloitin bloggaamisen juuri siitä syystä, että muutin ulkomaille ja koin sen loistavaksi tavaksi pitää ystävät ja perhe ajan tasalla tekemisistäni, ainakin jossain määrin. Toki munkin höpötyksiä on kivasti eksynyt lukemaan muutkin, mutta ulkomailla elämisestä hekin ovat tainneet eksyneet lukemaan. Nyt kuitenkin asustelen Suomessa ja tätä Suomessa asustelua on edessä noin 8 kuukautta! Tämä on siis aiheuttanut identiteettikriisin niin tälle blogille kuin minulle itsellenikin. 

Miellän itseni edelleen hyvin vahvasti ulkosuomalaiseksi. En tosin tiedä missä määrin moinen termi sopii tämän hetkeen elämääni kun sitä Suomessa asumista tosiaan on edessä 8 kuukautta. En ole viettänyt noin pitkää aikaa Suomessa putkeen asuen johonkin viiteen vuoteen. Olen aina vaan piipahtanut täällä moikkaamassa ihmisiä ja töissä vähän säästämässä rahaa. Olen aina ajatellut Suomea kivana kotimaana jonne on välillä hauska palata, mutta jossa en kuitenkaan varsinaisesti asu enkä tällä hetkellä välttämättä halua asuakaan pitkällä tähtäimellä. Nyt olen tilanteessa, jossa asun vanhempieni nurkissa (pelottavan kirjaimellisesti) ja käyn töissä. Samalla kuitenkin tiedän, että tulen 99% varmuudella muuttamaan syksyllä taas ulkomaille, joka saa tämän pätkän tuntumaan jonkinlaiselta oudolta melkein kuin välivaiheelta. Ei se välttämättä huono juttu ole, en vaan tiedä miten päin itseni kanssa nyt olisin. Kaikesta huolimatta olen edelleen 100% tyytyväinen viime kevään päätökseeni jättää Glasgown maisteripaikka ottamatta.

Vaikeinta ulkomailla asuessa/kahden maan välillä ravatessa on se, että melkein aina kaipaa jotain. Jos olet Suomessa perheen ja ystävien luona, et ole siinä toisessa maassa toisten ystävien ja niiden tiettyjen rutiinien parissa, ja toisin päin. Ehkä pitäisi vaan asennoitua keskittymään seuraavat kuukaudet luomaan rutiineja ja hauskoja juttuja tänne Suomeen. Se toki saattaa tehdä syksyllä lähdöstä taas asteen verran hankalampaa, mutta ainakin helpottaa seuraavien kuukausien elämää. Ei sitten tule sellaista tunnetta ettei oikein elä täysillä missään maassa. Varsinkaan, kun en nyt edes varmasti vielä tiedä minne maahan askel syksyllä suuntaa.

Eli seuraavat kuukaudet tämäkin blogi kokee jonkinlaisen muutoksen siinä mielessä, että pääpaino ei enää ole elämässä ulkomailla vaan "ulkosuomalaisen" totuttelussa väliaikaiseen elämään Suomessa. Ehkä tämä ajanjakso tuo tämäkin elämään ja asioihin jotain uutta perspektiiviä ja kokemuksia. Lupaan kuitenkin etten ala jatkuvasti postailemaan aamuteestäni Starbucks mukissa (pakko kait se on myöntää, että ostin 50% alesta sellaisen joulumukin Lontoosta) tai enemmän tai vähemmän turhista ostoksista kuten siitä, että löysin eilen loistavasta alennuksesta lempialusvaatemerkeiltäni, Calvin Kleinilta ja Björn Borg:ilta, kivoja alusvaatteita ja vielä ihan täydellisesti oikeassa koossa. Haluaako joku nähdä kuvia? Ai ei? Ok..

Postaustahtikin tästä kiihtyy nyt kun olen vihdoin saanut vähän rutiineja käyntiin ja selvinnyt ensimmäisestä työviikosta, johon kuului heti yksi 16h päivä. Mä en vaan osaa/voi sanoa ylitöille ei, kun pelkkä ylityö sanan kuuleminen saa euron merkit silmissä vilkkumaan sellaisella volyymilla että oksat pois. Onneksi työ on aika fyysistä niin ei ainakaan tarvitse murehtia sitä ettei tuollaisina päivinä ehdi salille. Eikä sen jälkeen tarvitse miettiä mitä tekisi, kun ei jaksa tehdä mitään :D Tästä voitte varmaan muuten päätellä ettei tämä työ liity yhtään mitenkään siihen mitä olen opiskellut, mutta tässä säästämisprojektissa ja ajatusten selvittelyssä sillä ei ole yhtään mitään väliä.

Näin täällä päin (sipsilakko muuten pätee täällä edelleen). Miten teidän vuosi 2014 on lähtenyt käyntiin?

Edit. English translation: Basically I have now moved to Finland for now to work and save money for the autumn and my new adventures abroad. However, this move has created a slight 'identity crisis' if you will. For the past four years or so I have identified myself as a finn living abroad, not a finn living in Finland. This might not make any sense to some of you but for me Finland has been the lovely 'country of origin' where it's nice to return to every once in a while to see family and friends, but it hasn't been on my list of 'countries where I want to study and work in the near future.' It's 99% certain that I'll be moving abroad in August-September (the where part is still bit unclear tho) so this bit under 8 months just feels like some kind of a weird gap phase in my life. Which necessarily isn't a bad thing, I just don't quite know what/how to feel about this. 
The hardest part about living life abroad is that you almost always feel like you're missing something. When I'm in Finland spending time with my friends and family, I miss the UK, my friends and life there, and vice versa. Living in two countries at the same time is difficult, if not impossible, and as much as I miss the UK already (London/Glasgow) I have decided to try to concentrate mostly on my life in Finland; coming up with fun things to do in here even tho all that will possibly make moving abroad a bit more difficult next autumn.
All this means a change for my blog as well. Before I have been writing about what it is like to live abroad and now, for the next 8 months or so, this will be about what it is like to be a finn in Finland when you have lived abroad, enjoyed every minute of it and when you know that you're leaving soonish again. I personally think this will end up being a very interesting 8 months or so in many ways..

Breakfast for dinner

Palaillaan vielä vähän Lontoon tunnelmiin. Sain nimittäin vihdoin aikaiseksi käydä syömässä the Breakfast Clubissa. Alunperin sinne oli todella tarkoitus suunnata aamiaiselle, mutta ei saatu porukalla sumplittua sopivaa aikaa joten päätettiin sen sijaan valita Sohon the Breakfast Club erään perjantain illallispaikaksi.

Lets go back to London activities for a while. I finally got around to go and eat at the Breakfast Club. Originally the plan was to, naturally, have breakfast there but we couldn't find a suitable time for everyone so we just decided to head there for a friday dinner.

The Breakfast Club toimii kuuden jälkeen BYOB (bring your own booze) periaatteella ja ainakin viikonloppuisin on suositeltavaa muistaa tehdä pöytävaraus. Mehän ei tietenkään ajateltu tätä lainkaan, mutta osuttiin onneksi loistavaan aikaan paikalle sillä meille löytyi tunniksi vapaa pöytä ja päästiin odottelematta istumaan.

After 6pm the Breakfast Club has a BYOB policy and at least during the weekends it might be a good idea to do a table reservation. We didn't think of that at all but luckily we were lucky with our timing and managed to get a table for an hour right away.

Ruokalistalta löytyy mm. herkullisia hamppareita, mutta me kiinnitettiin C:n kanssa huomiomme samantien 'Late Late Breakfast' valikoimaan. Lyhyen pohtimisen jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että tilataan pöytään sekä eggs benedict että pannarit marjoilla, ja laitetaan annokset puoliksi. Näin ei tarvinnut tehdä sitä lähes mahdotonta valintaa näiden kahden välillä. Joukkomme kolmas päätyi skippaamaan houkuttelvat aamiaisruuat ja tilaamaan kunnon hampparin.

The menu includes lots of yummy sounding foods, including burgers, however, C and I directed our attention almost immediately to the 'Late Late Breakfast' section, and had quite quickly decided to order both eggs benedict and pancakes with berries to share. This way we didn't have to try to chose between the two. Our third companion decided to skip the breakfast this time and to order a proper burger.

Hetken odottelun jälkeen saatiin annokset pöytään ja hyökättiin nälkäisinä samantien kimppuun.

Luckily we didn't have to wait for the food for too long..

Ensin maisteluun pääsi eggs benedict, ja rehellisesti sanottuna olin ehkä ihan vähän pettynyt. Se oli toki hyvää mutta The Wolseley säilyy edelleen sinä paikkana, josta olen saanut parhaan eggs benedict aamiaisen ikinä.

First, I attacked the eggs benedict and I must say I was maybe a tad bit disappointed. Don't get me wrong, it was good but the Wolseley still remains as the place for eggs benedict for me. 

Pannarit olikin sitten ihan toinen juttu. Totesin nimittäin heti ensimmäisen palan jälkeen, että edessäni oli luultavasti parhaat pannarit ikinä! Tässä vaiheessa ehkä vähän kadutti, että oltiin tilattu annos jaettavaksi. Olisin halunnut syödä ne kaikki itse.

Seuraavalla kerran tiedän siis tilata vain annoksen pannukakkuja, enkä edes harkitse jakavani niitä kenenkään kanssa. Näpit irti!

The pancakes, however, were a totally different story. After the first bite I realised that I was eating the best pancakes ever! At this point I began regretting that we had ordered them to share because I would have been more than happy to finish all of them by myself.

So next time I know to order just pancakes, and won't even consider sharing them. Hands off, they're mine!

2014

Hyvää Uutta Vuotta! Nyt on täälläkin uuden vuoden hillityt juhlinnat takana. Meitä oli vaan kolmen hengen tiivis porukka, jonka ilta sujui höpöttelyn, musiikin ja hyvän ruuan parissa. Mä lobbailin vielä pari viikkoa sitten, että oltaisiin suunnattu Thamesin varrelle katselemaan livenä Lontoon ilotulituksia, mutta kun selvisi että yksi meistä pääsee vasta lähemmäs yhdeksää töistä ja että illaksi on luvattu sadetta niin se suunnitelma vähän kuihtui kasaan. Katsottiin sivusilmällä räiskettä kuitenkin BBC:ltä ja nähtiin parvekkeelta livenä useampikin Brixtonissa päin taivaisiin ammuttu raketti, joten pauketta riitti.

Happy New Year! We celebrated new years yesterday with a group of three. We chatted, listened to some music, ate good food and had a few glass of bubbly. Nothing crazy but it was a fun way to welcome the new year. I was originally lobbying for us to go and see the fireworks by the Thames live, but after we found out that one of us wouldn't get off from work until closer to 9pm and that it would rain, the plan kind of..withered away. Instead we looked at some fireworks at the balcony and got a glimpse of 'the official ones' on tv.

Yritin kysellä eilen useammaltakin kaverilta heidän uudenvuodenlupauksiaan, mutta harvalla tuntui olevan mitään. Tylsää, vai onko nykyään niin että uudenvuodenlupaukset on ihan out? Teittekö te mitään lupauksia tälle vuodelle? Itse päätin kierrättää vanhan lupauksen, jota ehkä enemmänkin voisi kutsua uudenvuodenhaasteeksi. Aion siis olla koko vuoden 2014 syömättä yhtäkään sipsiä. Tein saman vuonna 2004 ja ajattelin, että se olisi hauska uusia näin kymmenen vuotta myöhemmin. Jollekin tämä varmasti ei olisi minkäänlainen haaste, mutta itse olen aina ollut kamala sipsisyöppö ja voisinkin varmaan syödä kokonaisen pussin joka päivä, joten tiedän että varsinkin aluksi tämä tulee tuottamaan hankaluuksia. Mutta eihän siinä mitään hauskaa olisikaan, jos se olisi ihan liian helppoa!

I have tried to ask my friends about their new year's resolutions but people don't really seem to have any. Boring, or are new year's resolutions 'out' nowadays? I, however, decided to re-use one of my old resolutions or I guess you could more like call it a new year's challenge. I will not eat a single crisp during the year of 2014. I did the same in 2004 and thought that it would be fun to do it again ten years later. I know that for some of you this would not be a challenge but I have always loved crisps and could probably eat them every day so I know this will, especially at the beginning, be bit tough. But then again, it wouldn't be fun it it was too easy!

Huomenna tämän neidon 1,5 kuukauden Lontoon visiitti tulee päätökseen ja on aika palailla vaihteeksi Suomeen. Todella haikeaa, mutta samalla ihan kiva. Sellaiset perus enemmän tai vähemmän ulkosuomalaisen fiilikset siis. Näissä tilanteissa on kuitenkin aina parasta keskittyä niihin positiivisiin fiiliksiin. Löysin esimerkiksi parille ystävälleni mielestäni ihan huiput joululahjat, joten en malta odottaa, että pääsen antamaan ne ja näkemään tykkäävätkö he lahjoitaan yhtä paljon kuin minä! Lisäksi alkuviikosta on aika palailla työelämään ja päätavoitteena on säästää syksyksi mukava 'muuttokassa.' Tiedän nimittäin, että syksyllä on edessä muutto joko Lontooseen tai Amsterdamiin. Sitä, että kumman valitsen ehdin varmasti pähkäilemään useammankin kerran seuraavan puolen vuoden aikana.

Tomorrow it's time to end this lovely 1,5month London visit and fly back to Finland. Quite sad but at the same time quite nice. So the basic feelings one gets one 'living' in and out two countries. However, in these situations it's always good to concentrate on the positive things. For example, I found great Christmas presents for few friends and I really can't wait to get to give them and see if they like them as much as I do! I will also start working early next week and the goal is to save a nice amount for next Autumn. That's when I'll move either to London or Amsterdam. Something I'll have to decide in the next six months or so..

Tämän päivän saan kuitenkin vielä viettää rennosti Lontoossa. Ulkona sataa kaatamalla vettä ja tuuli ujeltaa ikkunoissa, joten voin aika varmasti sanoa viettäväni päivän mukavasti teekupposen kanssa neljän seinän sisällä. Vielä on hieman pakkailtavaa jäljellä ja lisäksi täytyy luoda jonkinlainen toimiva plan B siltä varalta, että tämä keli viivästyttää Gatwick Expressin avaamista huomenna. Britanniasta kun on kyse niin en olisi yhtään yllättynyt, jos kotimatkaani tulisi jotain säähän liittyviä komplikaatioita. Nyt kaikki sormet ja varpaat siellä ristiin, että näin ei käy!:)

Loppuun vielä muistutus kaikille, että BBCn Sherlock jatkuu tänään (VIHDOIN) uusin jaksoin! Itse aion ainakin olla naulattu tv:n ääreen ysiltä herkkulautasen kera. Loistava päätös Lontoon lomalle.

However, today I'll still get to enjoy the last day of my London holiday. The weather outside is quite horrible with heavy rain and wind so I think I can say for sure I'll be spending the day inside with a warm cup of my favourite tea. I still have some packing to do as well and I also have to come up with some form of working plan B for in case this weather delays the opening of Gatwick Express tomorrow. It's the UK after all so I wouldn't exactly be surprised if my trip home suffered from some weather related complications. Wish me luck this does not happen!:)

Now, I would like to remind you all that BBC Sherlock returns today (FINALLY) with a new episode! I don't know about you but I will be glued to the tv at 9pm with a plate full of goodies.