Typerä nimi ja hyvää punkkua (onneksi)

Aloittelen tämän nyt pienellä avautumisella. Blogin nimi nimittäin ärsyttää mua, se kuulostaa omaan korvaan niin typerältä. Ihan kuin minuna oleminen nyt olisi niin hirmuisen mielenkiintoista, että siitä pitää tehdä ihan otsikkokin. Toisaalta kai siinä jotain mielenkiintoista on, jos tätä joku jopa lukee (lukuunottamatta mun ihastuttavia ystäviäni, ihan kuin ne nyt ei muuten näin whatsappin kulta-aikaan pysyisi jotenkin perässä siitä mitä mä teen, hah). Blogilla kuitenkin pitää ilmeisesti olla nimi ja aikoinaan, kun sitä tälle yritin keksiä tuli vaan mieleen se kuinka silloisella poikaystävälläni oli joka kerta kun höpötin jostain tasoa firstworldproblems tapana todeta, että 'sun pitäisi kirjoittaa kirja rankasta elämästäsi, being Marika.' Joten siitä se nimi sitten tuli ja sillä mennään, koska mulla ei ole luovuutta keksiä uutta. Mistä ihmiset ylipäätään keksii hyviä blogin nimiä tai yleensäkin otsikoita?
Kuitenkin olen viime aikoina jälleen kerran fiilistellyt syksyä. Olen niitä ihmisiä, jotka fiilistelevät vuodenajan vaihdoksen aikoihin jokaista vuodenaikaa, mutta syksy on ehdoton suosikkini. Sen verran suosikki, että jos joskus menen naimisiin niin olen vakaasti päättänyt, että niistä tulee sitten ehdottomasti syyshäät eikä mitään kesähömpötyksiä! 

Tässä eräs perjantai ajattelin sitten nauttia mukavasta pimeästä syysilmasta ja piristää hieman huonosti alkanutta päivääni ostamalla pullon punkkua ja tekemällä kesäkurpitsasipsejä. Kuulostaa aika hyvältä, eikös? Se alkoi sitten sillä, että seisoin kohtalaisen täydessä Stockan alkossa aivan uunona niiden kaikkien viinipullojen keskellä varmaan yli puoli tuntia. Näytin siis varmasti joltain alaikäiseltä jolla ei ollut mitään hajua mitä oli tekemässä eikä uskaltanut mennä väärennettyjen papereiden kanssa kassalle.
Mukaan tarttui pullo espanjalaista punkkua, vaikka eräs italialainen viini jota kuvailtiin kevyen lyijykynämäiseksi kuulostikin sen verran mielenkiintoiselta, että tarjosi hyvän kilpailun. Kotiin päästyäni laitoin radion täysille (suomipoppia) ja valmistelin terveelliset 'sipsini' uuniin. 

Tässä vaiheessa olin kohtalaisen ylpeä itsestäni ja aloin miettimään, että vähänkö noi näyttää sitten hyvältä jossain valkoisessa kulhossa. Pitää ottaa kuva. Kuinka idioottia muuten miten nykyään tuleekin melkein ensimmäisenä mieleen, että tuosta pitääkin ottaa sitten kuva?! Miettikää nyt, jos aikoinaan porukka olisi makkarakeittoa tai vastaavaa tehtyään kaivanut esiin jonkun polaroid tai muun filmikameran ja alkanut sillä napsimaan kuvia eri kuvakulmista, käynyt teettämässä ne ja laittanut albumiin. Katos Martta, tässä mulla on kuvia tästä makkarakeitosta ja aii tässä on tämä perunamuusi jonka tein Yrjölle yksi lauantai..

Lupaavaa alkua seurasi sitten pieni epäonnistumisten sarja. Ensin poltin ne niin lupaavat sipsulat uunissa. Mulla oli edessä pellillinen palaneita mustia lätysköjä. Ne olisi varmaan toki ainakin ollut rapeita sellaisella kivalla palamisen sivumaulla varustettuna. Sen siitä saa, kun yrittää olla terveellinen. Yritin kuitenkin tyylilleni uskollisena pysyä positiivisena ja ajattelin, että onhan mulla sentään se punkku. Joo, oli mulla se punkku mutta eihän siinä punkussa ollut kierrekorkkia. Eikä mulla mitään jolla olisin sen punkun saanut auki puhumattakaan siitä, että olisin jotenkin saanut pullon vielä kiinni. Siinä pisteessä ei kuitenkaan vielä oltu, että olisin vetässyt kokonaisen pullon yksin kotona. Istuin sitten pieni meisseli otsassa juomassa vettä ja dippaamassa jääkaapista löytynyttä paprikaa valkkaridippiin.

Seuraavana päivänä suuntasin heti ensimmäisenä kauppaan ostamaan punkun juontiin tarvittavat välineet, rehellisen aidon sipsipussin ja päätin siihen päälle vielä kokeilla kokkausonneani tekemällä ensimmäistä kertaa ikinä lihapullia. Joo, oikeasti ensimmäistä kertaa ikinä. Essu päälle ja Tchaikovskyn Joutsenlammen soinnut soimaan (hyvin kliseisesti mun lempparibaletti!), jonka tahdissa oli hyvä tanssahdella (erittäin hyvä siis, että asun yksin). Korkkasin siinä vaiheessa myös sen jo paljon puhutun punkunkin ja mietin, että jumankauta jos se nyt on jotain pahaa kuraa. Ei ollut, onneksi. Se oli kyllä hyvin kuivaa. Voisin kuvitella, että jos sitä joisi kokonaisen pullon ja unohtaisi juoda vettä niin heräisi aamulla hyvin darraisena kurttuisena rusinana. Olin kuitenkin siis hyvin tyytyväinen.
Niin tyytyväinen, että otin ihan selfien. Kohtalaisen typerää muuten tämäkin. Meinaakohan tämä nyt, että mäkin olen vaan tosi narsistinen? Katsokaas muuten kuinka tyylikkäästi kurtistan hymyillessä silmiä niin, että tulee makeet rypyt. Pitäisköhän alkaa jo oikeasti käyttämään edes jossain määrin säännöllisesti sitä silmänympärysvoidetta. Muistaako joku oikeasti käyttää noita tuotteita joka päivä?

Kuitenkin pullista tuli huippuhyviä (born to cook!) ja loihdin niistä vielä sellaisen herkullisen lihapullapastan, jonka pääsin nauttimaan sen kuivattavan punkun kanssa. Mussa olisi selkeesti siis jopa jonkinlaista kotiäiti potentiaalia. Menestykseksi voidaan ehkä vielä laskea se etten kaatanut sitä punkkua valkoiselle sohvalleni. Jonkinlainen happy ending tämäkin!

Juu tästä voidaan todeta, että mullahan alkaa siis selkeästi olemaan ikälukemat lähempänä sitä kolmea- kuin kahtakymppiä ja ehkä hyvä niin!

Nyt lähden katsomaan kummitytön kanssa sitä "muumipappa kännää rivieralla" elokuvaa (tyttörukka varmaan traumatisoituu), jonka jälkeen voisin vihdoin loihtia tänne jotain tektiä Suomessa opiskelusta kun sitä on niin paljon pyydetty!

Matkakuumetta

Alkuperäinen suunnitelma oli kirjoitella viikonloppuna se paljon pyydetty teksti Suomessa opiskelusta, tai ainakin ensimmäinen sellainen osa, mutta mulla olikin ihan mielettömän mukava ja yllättävän kiireinen pitkä viikonloppu Lahdessa kyläilemässä niin en yksinkertaisesti vain ehtinyt. Sellainen on sitten luvassa loppuviikosta sillä nyt täytyy päästä hehkuttamaan tulevia matkoja! Mulla, niinkuin erittäin monella muullakin, on jatkuva matkakuume ja tästä syystä olenkin "kärsinyt" viime kuukausina kovasti kun en ollut 1.päässyt yli kuuteen kuukauteen minnekään ja 2. pitkään aikaan mitään matkaa ei ollut edes tiedossa. Joo, tiedän. Ehkä ihan vähän kuulostan ton kuuden kuukauden matkustamattomuuteni kanssa (taas) hieman (yli)dramaattiselta. 

Nyt kuitenkin on pari matkaa tiedossa, enkä malttaisi odottaa!

Osa jo arvasikin, että toinen matkoista suuntautuu minnekäs muualle kuin ikisuosikkiini Lontooseen:


Tästä tulee kymmenes visiittini kyseiseen kaupunkiin ja luvassa on ainakin ostoksia, hyvää ruokaa, drinksuja ja musikaali! Vielä pitäisi jotenkin karsia jo tässä vaiheessa erittäin pitkäksi muotoutuneesta "missä haluan syödä" listastani paikkoja pois tai muuten ei ehditä pitkän viikonlopun aikana muuta tekemäänkään. Miten mulla aina tuleekin ensimmäisenä mieleen ruoka.. 
Musikaaliakaan ei olla vielä valittu, mutta matka on vasta joulukuussa joten siihen on vielä onneksi mukavasti aikaa. Jos teillä on jotain suosikkimusikaaleja (tai inhokkeja) niin kertokaahan, jos se vaikka helpottaisi meidän päätöksentekoa! 
Koska matka tosiaan osuu joulukuun puoleenväliin niin tarkoittaa se myös sitä, että päästään kiertelemään Lontoota keskelle jouluhälinää. Jouluhan on lempparijuhlani ja vaikka jotkut jouluvalot sun muut meneekin välillä omastakin mielestä ihan yli, niin ei sitä aikaa vuodesta vaan voi olla ilolla fiilistelemättä. 
Joulukuuhun asti ei kuitenkaan onneksi tarvitse odottaa ennen ensimmäistä matkaa sillä ennen Lontoota lähdetään saman ystäväisen kanssa noin neljän päivän reissulle kaupunkiin jossa kumpikaan meistä ei ole aiemmin käynyt, nimittäin Roomaan! Matkaan on enää vajaa kuukausi, ja varattiinkin juuri viikonloppuna mukavalta vaikuttava hotelli aivan Rooman keskustasta. Nyt sitten vaan tavaamaan matkaopasta ja etsimään hyviä kävelykenkiä matkalle mukaan.
Vielä ennen Rooman matkaa pitäisi saada kasapäin opiskelujuttuja purkkiin, jotta voin rennoin ja hyvin mielin keskittyä tutkailemaan kaupunkia ja siinä lomassa tietenkin täyttämään itseäni laittomilla määrillä pizzaa ja pastaa. Täytyykin keskittää energia ja huomio seuraavat viikot oppimispäiväkirjoihin, tieteellisen kirjoittamisen harjoitustyöhön, ranskan kiemuroihin ja erääseen tenttiin jonka kovasti yritän saada kunnialla hoidettua ennen marraskuun alkua. Nyt sormet ja varpaat ristiin ettei se myöskään jää vain köyhäksi yritykseksi!

Näitä lomia odotellessa ottaisin tietenkin mielelläni vastaan kaikki vinkit joita teiltä löytyy niin Roomaan kuin Lontooseenkin liittyen! Joten jos jotain tulee mieleen niin kirjoitelkaahan mun iloksi niitä tuonne kommenttiboksiin:) 

Tekstin Lontoo kuvat on omia otoksia. Rooma kuvat puolestaan löytyy pinterestistä. 

Proper comeback

Mä pohdin pitkään sitä tulisinko vielä jatkamaan tämän blogin kirjoittamista. Olen ollut innoissani tästä jokseenkin uudesta vaiheesta elämässä ja aina välillä on tullut mieleen kuinka olisi hauska kirjoittaa niistä asioista täällä. Ajatuksen tasolta se ei kuitenkaa ole kauheasti edennyt. Aina on tullut jotain ns. parempaa tekemistä. Joskus se parempi tekeminen on rehellisesti sanottuna ollut tv:n tuijottaminen sorbettijäden kanssa, joskus opiskelu, joskus sosiaaliset riennot uusien ja vanhojen ystävien kanssa..Pointtina siis se, että aina on ollut jotain joka on sillä hetkellä tuntunut tärkeämmältä tai palkitsevammalta kuin blogin kirjoitus. Olen saanut ystäviltä aika paljonkin patistusta siihen, että pitäisi päivittää sillä he ainakin tykkäävät tätä lukea, mutta tänne palaaminen vaati silti vielä vähän pohdiskelua. Päätin nimittäin, että jos vielä palaan blogin pariin niin teen sen sitten kunnolla. Ei mitään yksi sinne päin tehty postaus ehkä kerran kuukaudessa meininkiä, vaan jos aion päivitellä niin teen sen sitten kunnolla.

Te fiksut ihmiset voitte ehkä arvata, että kerran nyt kirjoittelen tänne niin olen päättänyt valita jälkimmäisen vaihtoehdon: eli jatkan kirjoittelua ja teen sen kunnolla. Onhan tälläinen kirjoittelu tavallaan terapeuttista joskus (joskin näin julkisesti enemmän tai vähemmän sensuroitua) ja näistä muotoutuu tavallaan hauska kuvallinen päiväkirja omaksikin iloksi. Iloksi, tai kauhuksi. Riippuen ihan siitä miten joskus tulevaisuudessa näitä kaikkia ihme höpötyksiä lukeekaan. Mikään tosin tuskin on samalla tavalla yhtä kamalaa ja hauskaa kuin vanhojen yksityisten päiväkirjojen lukeminen. Se yhtäaikainen nostalgia ja myötähäpeä on vaan jotain sanoinkuvaamatonta.

Olen jo vähän luonnostellut mistä ainakin haluan pian kirjoittaa, ja voinkin kertoa että luvassa on ainakin sitä jo aikoja sitten toivottua pohdintaa opiskelusta Suomessa ulkomailla opiskelun jälkeen. Ajattelin siihen liittyen myös hieman valottaa mitä ajattelin täällä opiskella ja milloin ajattelin valmistua (näinkin nimittäin pitää kai joskus tehdä.) Tämän lisäksi haluan esitellä vähän asuntoanikin lisää teille kaikille. Nyt kun kerrankin asunto kohdallani ei tarkoita pientä huonetta jossa on kokolattiamatto ja piiloon maalattu vesivaurio seinässä. Tämäkään opiskelijayksiö ei ole vielä 'valmis', en esimerkiksi edelleenkään ole saanut hankittua mattoja tai ruokatuoleja keittiöön, mutta jotain edistystä on tapahtunut. Eikös sisustus muutenkin ole vähän sellainen ikuisuusprojekti? Lisäksi pian on vihdoin luvassa pari ulkomaanmatkaa! Ensimmäinen reissu suuntautuu marraskuun alussa yhteen Euroopan pääkaupungeista, jossa en ole ikinä ennen käynyt, mutta joka taitaa kuulua ehdottomasti must see paikkoihin. Toisen matkan kohteena on eräs minulle rakas Euroopan pääkaupunki, mutta tätä en melkein edes laskisi omalta kohdaltani ulkomaanmatkaksi. Tässä vaiheessa jokainen tätä blogia vähänkin lukenut osaa varmaan arvata mistä kaupungista on kyse?

Lopuksi lupaan, että kuvat palaavat myös kehiin heti seuraavasta postauksesta eteenpäin. En ehtinyt tähän etsimään mitään kuvallista piristystä ja halusin saada tekstin 'ulos' ennen jumalaisen mukavaan sänkyyni käpertymistä.

Huomenna pitäisi suunnata heti aamusta kirjastoon ja siitä sitten kv politiikan teoria ja metateoria- luennolle. Siinä välissä aion käydä selvittämässä mikä on yliopiston ruokalan käsitys Tom Yam kalakeitosta..sitä nimittäin näyttäisi olevan yhtenä ruokavaihtoehtona. Vähän ehkä epäilyttää..