Jouluinen Lontoo

Nyt on kymmenes vierailu Lontoossa paketissa ja olihan siellä juuri niin mukavaa kuin odotinkin. Varsinaiselta ulkomaanmatkaltahan se ei missään vaiheessa tuntunut, koska kaupunki oli jo niin tuttu ja näin niiden parin päivän aikana monta vanhaa sinne parin vuoden sisään muuttanutta opiskelukaveria, joiden kanssa vietin Glasgowssa neljä vuotta. Matkan teema oli täysin keskittynyt kavereiden tapaamisen lisäksi ruokaan ja siihen liittyvät ravintolavinkit ajattelin jakaa vähän myöhemmin. Nyt kuitenkin vuodenaikaan ja joulun odotukseen sopii parhaiten jouluisen Lontoon ihastelu.

Siellä oli vaan niin ihanan jouluista, ja pääosin se oli tehty niin ettei tullut sellaista värimelska oloa. Tiedättekös, vähän sellaista kuin joulupukki olisi vaan oksentanut jouluvaloja ympäriinsä. Lontoo oli aurinkoisesta säästään ja joistain puissa vielä sinnittelevistä lehdistä huolimatta huomattavasti jouluisemman oloinen kuin esimerkiksi Tampere.












Nyt oon raahautunut vanhempieni luokse joulun viettoon ja suunnitelmissa on ottaa vaan rennosti. Maltoin jättää pari koulukirjaakin kotiin, jotten väkisin lukisi niitä tai potisi huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi lukea, kun ne ovat mukana. Latasin sen sijaan juuri kindlelleni kasan hömppiä jouluaiheisia kirjoja, joiden parissa ajattelin viettää tulevat päivät. Nyt odottelen innolla illaksi kovasti luvattua lumisadetta, huomista joulukuusen koristelua (ajattelin testata vanhempieni huumoria koristelemalla kuusesta sellaisen överin jenkki-tyylisen joulukuusen) ja ennen kaikkea joulukinkkua sinapilla (sitä Auran tai Turun Sinapin vihreä viivaista versiota sen olla pitää).

ThrowBackThursday Glasgow

Mulle tuli yksi päivä sellainen olo, että ihan kuin olisin unohtanut ikinä olleenikaan Glasgowssa, tai kuin se koko ajanjakso olisikin ollut vaan unta. Tämähän on kai hyvä merkki siitä, kuinka olen onnistunut sopeutumaan ja kotiutumaan taas Suomeen, mutta se synnytti myös kipinän kaivaa esiin kuvia neljän vuoden taipaleelta Skotlannissa. Ajattelinkin fiilistellä ja jakaa niitä tässä kuvapläjäyksen muodossa myös teille #ThrowBackThursdayn merkeissä.






Yliopiston päärakennus näytti muuten aina yhtä vaikuttavalta, vaikka sen neljän vuoden aikana ehtikin nähdä lukemattomia kertoja. Aina sitä silti jotenkin jaksoi vähän ihmeissään katsella.


Myönnän, että elelin Glasgowssa aikamoisessa opiskelijakuplassa: asuin neljästä vuodesta kolme ihanassa West Endissä ja vietinkin lähinnä aikaa joko siellä tai keskustassa.



Ensimmäinen vuoden asuin kuitenkin jokseenkin kuuluisassa Muranon asuntolassa (se isoin ja varmaankin myös rähjäisin). Monet taisivat yksinkertaisesti kutsua sitä vain shiteholeksi; se sanotaan yleensä rakkaudella mutta myös ihan oikeutetusti. Jos haluat lukea aika hyvän luennehdinnan paikasta niin klikkaa tästä. Meiltä pöllittiin jonkun randomin paikallisen toimesta sieltä ekana vuonna pakastesafkat. Jätti se heebo mulle pari kalapuikkoa, mutta mun puoliks syöty Ben&Jerry's jätski kyllä kelpas. Oon vieläkin katkera. Onnistuin kaivamaan pari kuvaa, jotka olin ottanut ollessani siellä päin Glasgowta lenkillä, vähän eri näköistä..:

Siellä asuessa kuitenkiin järkkäiltiin aika legendaarisia juhlia. Alla oleva kuva on meidän ekana vuonna emännöimistä loppukevään Sangria- bileistä:
Viimeisen kahden vuoden kotikatu muuten näytti sen sijaan tältä:
Se oli kiva kämppä, vaikka meillä vierailikin välillä hiiriä ja se vuokranvälitysfirma oli aivan jostain syvältä. Glasgowssa ei muuten oikeasti ole aina niin hyvä ilma kuin kuvista voisi ehkä ymmärtää ja siellä todella saattaa joskus kokea kaikki vuodenajat saman päivän aikana. Oli siis niitä hetkiä, kun satoi lunta ja kaikki meni aivan sekaisin:
..ja paljon niitä hetkiä, kun satoi vettä aivan kaatamalla eikä tuulen takia ollut mitään järkeä yrittää edes käyttää sateenvarjoa. Siinä sitten vaan tottui siihen, että kastuit matkalla kauppaan, yliopistolle, salille, kotiin, juhlimaan, leffaan..
Yksi asia, joka näissä kuvissa osui omaan silmään eniten oli mun oma hiustenväri! En jotenkin yhtään muistanut, että olin oikeasti melkein koko Glasgow- ajan niin blondi.
Noihin neljään vuoteen mahtuu kyllä ihan uskomaton määrä mielettömiä muistoja ja fiiliksiä! Kaipaan Skotlantiin todella paljon. En välttämättä pysyvästi asumaan, mutta haluaisin ehdottomasti päästä edes käymään siellä pian. Onneksi jonkinlaista helpotusta tähän tuo se, että lähden lauantaina pitkästä aikaa Britteihin, kun suuntana on Lontoo!

My english video

Ajattelin astua pois mukavuusalueeltani ja tehdä Suklaata ja kahvia -blogin innoittamana tällaisen videopostauksen, ensimmäistä kertaa ikinä, höpötellen englanniksi. En jaksanut lähteä editoimaan sitä mitenkään tai vastaavaa, ja tuollainen höpöttelijä ja hieman levottomasti liikkuva mä kuitenkin olen ihan "oikeassakin elämässä."  Heh.

Mä siis asuin ja opiskelin Glasgowssa nelisen vuotta ja vietin suurimman osan viime syksystä Lontoossa. Siitä, kun oon viimeksi päivittäin puhunut englantia on tosin jo aika pitkä aika..

Aika jäätävä muuten tuo alun still- kuva..