Essee meininkiä

Heti alkuun on pakko todeta, että olin jo ihan täysin ehtinyt unohtaa minkälainen prosessi esseen kirjoittaminen on. En siis tarkoita niinkään sitä, kuinka se vaatii yleensä paljon materiaalin etsintää, lukemista, muistiinpanoja, suunnittelua, kirjoittamista ja editoimisen, vaan lähinnä sitä kuinka hitosti mun tekee aina mieli SYÖDÄ IHAN KOKO AJAN, kun kirjoitan esseetä. Se on ihan uskomatonta, kuinka koko ajan pitäisi olla jotain käden ulottuvilla. Ja ruuan (yleensä epäterveellisen) lisäksi on jostain syystä ihan pakko saada limua tai karpalomehua(?!). Toki sitä voi koko ajan yrittää juoda jotain vettä sitruunalla ja napostella jotain kurkun palasia, mutta se ei toimi (vaikka muissa tilanteissa toimisikin) vaan ainakin jossain vaiheessa sen veden on vaihduttava edes hetkellisesti limuun..tai siihen aavistuksen randomiin karpalomehuun. Sitä tulee muuten vaan äkäiseksi ja esseetä kirjoittaessa ei tarvitse yhtään lisäsyytä olla äkäinen. Ehkä tästä syystä en myöskään viihdy kirjastoissa kauhean hyvin esseetä työstämässä: siellä ei vaan yksinkertaisesti ole jääkappia parin askeleen päässä. Järkyttävää..lisäksi mulla on nyt ranteessa vielä toi kiva "blackcurrantin" värinen pirun aktiivisuusranneke kertomassa mulle, kuinka hemmetin vähän mä tässä esseeprosessin lomassa oikeasti liikun verrattuna siihen, mitä mun ilmeisesti tämän härvelin mukaan Pitäisi liikkua. Onneksi se ei sentään kerro mulle, kuinka paljon kaloreita vedän napaani tässä istuskellessa. En todellakaan halua tietää. Tietenkin esseiden ja muiden ajankohta osuu melkein aina näin mukavasti keväälle, mikä on jokaisen unelma-aika keräillä vaikka vähän lisäkiloja kroppaan. On sitten hei enemmän, mitä vähissä vaatteissa voi muille ihmisille kesällä esitellä. Oikeastaan mun pelko tosin liittyy lähinnä kesän suhteen siihen, että joudun töissä pyytämään viime kesää kaksi kokoa isomman työtakin käyttöön..
Tai ehkä mä en oikeasti pelkää sitä, sillä tänään on menussa itse tehtyä tonnikalapizzaa. Tosin, siinä on tonnikalaa ja se on itse tehty ni eikös sen voi jo laskea terveelliseksi ruuaksi?:D 

Essee, jota tällä hetkellä kirjoittelen liittyy sodan moraalisuuteen tai oikeastaan tarkemmin sanottuna siihen, missä tilanteissa (jos missään) on moraalisesti oikeutettua aiheuttaa siviilikuolemia. Tarkastelen tätä kolmen just war- teoreetikon tekstien kautta. Oikeasti mielenkiintoista, mutta menee vähän etiikan ja filosofian puolelle ja lähes kaikki, mikä menee niiden puolelle on yleensä huomattavasti hämmentävämpää kuin aluksi osaa odottaa. Eikä muuten yhtään naurattanut, kun tajusin vielä että essee, jota täytyy alkaa kirjoittelemaan suunnilleen heti sillä sekunnilla, kun tämä on valmis liittyy puolestaan kansainvälisen politiikan metateoriaan. Ihan selvennykseksi; se on pakollinen essee kyseisestä aiheesta, en ole moista vapaaehtoisesti vääntämässä. Korvaan sillä sen etten halunnut istua kyseistä kurssia eikä se kyllä oikein sopinut aikatauluunkaan. Ajattelin, että itse väännetty essee aiheesta on loppujen lopuksi pienempi kärsimys..Ehkä löydän jonkun sisäisen poliittisen filosofini vielä tässä kevään aikana.

Kiireisen essee aikataulun takia en myöskään ole tehnyt mitään vappusuunnitelmia. Jos siis sitä ei lasketa, että aion suunnata vappupäivänä kirjastolle heti aamusta kirjoittamaan tätä esseetä..Juu, elämä on välillä vähän karua. Jos huomenna kuitenkin keksisin illasta jotain rentoa ja kivaa, niin ei mene koko vappuaika sodan moraalisia puolia pohdiskellessa.

Jouduin muuten äsken uhmaamaan räntäsadetta ja pinkomaan kirjastoon hakemaan nelisen kirjaa, joista olisi tarkoitus saada tänään vielä muistiinpanot tehtyä. Kävin samalla kaupassa, jossa sitten tein päivän hyvän työn avustamalla japanilaista pariskuntaa hedelmäosastolla. Ne selkeesti yritti selvittää mikä logiikka meillä toimii esimerkiksi satsumien ostamisessa, joten he sitten sivusta tuijottivat kun minä ladoin niitä pussiin, punnitsin ja otin sen tarrasen pussiin.Yrittivät sitten tehdä sen perässä, mutta ongelmia tuli siinä punnitsemisvaiheessa, joten minä mukavana neitokaisena riensin apuun ja siinä hymyillen ja käsimerkein saatiin viitottua, miten homma toimii. Sain tästä kymmeniä kertoja kiitosta (sen verran japania mäkin ymmärrän), joiden saattelemana lähdin jatkamaan ostoksiani. Ehdin kuitenkin huomata, kuinka kyseiset mies ja nainen vuoronperään vielä poseerasivat meidän lähi S-marketin hienon punnitsemislaitteen vieressä satsumapussi kädessään..

Mutta nyt sitä pizzaa, ehkä vähän limua ja jotain hömppää katsottavaa ennen kuin paneudun kirjaseen the ethics of war. 

Lempparit ja inhokit

Laura kirjoitteli jokin aika sitten blogissaan lemppari ja inhokkikaupungeistaan, ja ajattelin luoda omankin listan. Sen kokoaminen oli itse asiassa yllättävän hankalaa, mutta..

Suosikit

1. Lontoo

Ei varmaankaan yllätä ketään. En ole itse asiassa edes varma osaanko selittää, mikä tekee Lontoosta niin ykkösen. Rakastan sitä kansainvälistä ilmapiiriä, museoita, ravintoloita, nähtävyyksiä, puistoja..ja ennen kaikkea, mulla on siellä aina todella kotoinen olo. Siellä on hyvä olla.
 2. Rooma

Tykästyin Roomaan sillä sekunnilla, kun saavuin sinne ensimmäistä kertaa viime marraskuussa. Ensimmäisen päivän jälkeen olin jo todennut, että voisin helposti nähdä itseni vaikka asumassa siellä jonkin aikaa, ja italiaa olisi tietenkin kiva oppia puhumaan edes vähän. Rooma on mieletön paikka niin ruuan&viinin kuin historian, kulttuurin ja muodinkin puolesta. Lisäksi mua viehättää se tietynlainen Etelä- Eurooppalainen "laid back" - asenne, josta itsekin voisin yrittää ottaa välillä vähän mallia.

 3. Tämä on todella paha ja voisin antaa kolmannen sijan useammallekin kaupungille. Tykästyin esimerkiksi Bangkokiin enemmän kuin olisin osannut odottaa. Se liikenne oli kaaosmaista, mutta yhdistelmä historiallisia temppeleitä, korkeita rakennuksia ja mieletöntä katuruokaa vei mukanaan. En myöskään kokenut olleeni ihan puhtaalla turistilomalla, koska vierailin siellä asuvan ystäväni luona (enkä esimerkiksi yöpynyt lainkaan hotellissa), joten sekin varmasti vaikutti kokemukseen.

Kolmossijaa voisin harkita myös Perastille. Se kuului pikaiseen Montenegro kierrokseemme hyvin aikaisin eräänä aurinkoisena aamuna, ja haluaisin sinne ehdottomasti vielä uudestaan. Vaikutti ihan täydelliseltä paikalta rentouttavalle lomalle
..tai voisin antaa sen kolmannen sijan  Glasgowlle. Tykkäsin todella paljon asua siellä, joten pakkohan sen olisi listalle päästä. Glasgow ei todellakaan ole yhtä nätti kuin esimerkiksi Edinburgh, mutta siinä kaupungissa vaan on sellaista kivaa särmää.

Inhokit

Näitä oli sinänsä hankala keksiä, että mulla ei oikeastaan ole mitään varsinaisia inhokkipaikkoja. Toki on sellaisia, jotka eivät välttämättä ole jääneet mitenkään vakuuttavasti mieleen, mutta olen silti pitänyt niistä. Hetken pohdinnan jälkeen keksin kuitenkin pari, joista on loppujen lopuksi mielessä enemmän huonoa kuin hyvää..

1. Sharm el Sheikh

Se, että kyseinen paikka päätyi inhokkilistalle ei niinkään liity kyseiseen turistirysään paikkana, vaan siihen kokemukseen niistä ihmisistä. Miehistä siis lähinnä, koska eipä siellä paikallisia naisia "vapaalla" ihan kauheasti näkynyt. Tästä reissusta on nyt noin kahdeksan vuotta aikaa ja oltiin liikenteessä kahdestaan kaverini kanssa. Viikon aikana opittiin hyvin nopeasti, että meidän oli ihan turha kuvitella edes lähtevämme minnekään hotellimme vieressä olevaa Hard Rock Cafeta kauemmas pimeän tultua, koska siitä ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Meitä pari kertaa jopa huoriteltiin, kutsuttiin ylimielisiksi ja meille myös luennoitiin, kuinka meidän kuuluisi naisina kunnioittaa enemmän miehiä. Nämä kommentit tulivat siis yleensä, kun oltiin esimerkiksi matkalla takaisin hotellille suihkuun tai menossa pikapikaa nälkäisinä syömään eikä lähdetty tutkailemaan jokaisen meitä lähestyneen tsiljoonan äijän jotain putiikkia jossain miljoonan kulman takana. Oltiin kuitenkin todella kohteliaita, mutta eiiiiiii.. Sitten saatiin myös kuulla sellaista turisteille suollettua limaista paskanjauhantaa, että oksat pois. Eräs tyyppi esimerkiksi yritti kai tehdä vaikutuksen selittämällä, kuinka mun upeista silmistä näkee mun sieluun, joka ei oo ihan täysin tyytyväinen ja kaipaa jotain. Ilmeisesti se mies olisi ollut sitä jotain. Joo..morjens. Mulla yksinkertaisesti paloi niin sanotusti käpy siihen meininkiin, vaikka ymmärrän toki että tuolla turistien "nuoleskelulle" monet yrittävät myydä jotain ja ansaita elantonsa. Meni se silti kyllä vähän yli! Lopuksi voisin vielä mainita, että kiinnitettiin reissulla todella paljon huomiota siihen, mitä laitettiin päälle ettei ollut liian paljastavaa meininkiä.


2. Pariisi

Voi Pariisi..en kiellä etteikö se olisi kaupunkina sinänsä aika mieletön ja näkemisen arvoinen paikka, mutta jokin siinä vaan tökkii. En ole varma, miten selittäisin tämän, mutta en jotenkin koe sitä kaiken sen hehkutuksen arvoiseksi. Ehkä ne ihmiset tekee siitä vaan jotenkin..sellaisen paikan, johon ei "pääse sisään". Mä pystyn jopa sönköttämään jotain ranskaa ja silti tuntuu siltä, että se paikka jää jotenkin etäiseksi. Muistan myös elävästi, kuinka ensimmäisellä Pariisin reissulla astuin vaaleilla tennareilla jumalauttomaan paskakasaan..sen kaupungin kadut on siis kirjaimellisesti aika täynnä paskaa. Oon käynyt siellä nyt kaksi kertaa ja ajattelin kyllä antaa kaupungille vielä kolmannen mahdollisuuden..Hassuahan tässä on se, että ensimmäisen visiitin jälkeen (2006) fiilikset paikasta oli kuitenkin pääosin positiiviset. Ehkä, jos olisin todella rikas ja voisin yöpyä jossain huippuhotellissa, ja shoppailla Chanelilla niin kokemus voisi olla hieman toisenlainen. Pariisi oli muuten toinen niistä kohteista, joita harkitsin kevään 2016 vaihtoa varten, koska ranskan taitoja olisi kiva parantaa ja Science Po on mieletön yliopisto. Totesin kuitenkin ettei ajatus nappaa tarpeeksi ja jätin sen hakemuksesta pois.
Ok, nyt kun katselin tuota kuvaa niin järkytyin vähän siitä, että kyseinen kaupunki todella on listalla inhokeissa. Ehkä se vielä joskus muuttuu..

Kotona taas: viikon kootut

Tiistaina sain työt purkkiin ja pakenin heti keskiviikko aamuna puoli kuuden bussilla takaisin Tampereelle. Vanhempieni kylppäriremontti alkoi maanantaina ja kun olin kerran joutunut illalla lämpöisen peiton alta raahautumaan kylmään kellariin kerhohuoneelle vessaan, totesin että mitä nopeammin pääsen pakoon, sitä parempi.
Ja olihan se pitkän tauon jälkeen ihanaa päästä kunnolla kotiin ja omien rutiinien pariin. Aloitin kunnon ruokaostoksilla ja päädyin ainakin ruuan puolesta vähän hemmottelemaan itseäni. Kuvan pihvi sai seurakseen mahtavan itsetehdyn argentiinalaistyylisen vihreän tahnan ja tankoparsat lisämakua parmesanjuustosta. Tankoparsa on muuten mun jokakeväinen lemppari. Niin vaan hyvää (kun sen valmistaa kunnolla).

Kävin myös poimimassa postista Stockann Hullut Päivät tilaukseni, josta itse asiassa lähtee huomenna nuo vaatteet palautukseen, mutta pyyhe ja ehkä hieman random tiskinpesuaine jää. Pääsevät sitten uudessa kodissa hyvään käyttöön.


Tiedättekös muuten, mitä menin juuri tilaamaan. Polarin aktiviisuusrannekkeen. Tiedän, jotenkin niin..keski-ikäistä :D Musta vaan tuntuu, että oon koko ajan entistä enemmän muuttumassa löllöksi sohvaperunaksi ja jotain liikkumiseen kannustavaa (tai pakottavaa) piti keksiä. Voisin myös syyttää tästä sitä, että aina kun käyn vanhemmillani niin siellä on jokin uusi liikuntaan liittyvä vekotin. Olen vaikutuksille altis ja omena ei nähtävästi kauas puusta putoa.
Viikkoon on luonnollisesti kuulunut myös paljon vaalien seurailua. Tavallaan ymmärrän, jos moni jätti äänestämättä, koska ei tienny ketä äänestäisi. Omalta kohdaltanikin meinasi tuntua ettei mikään vaihtoehto ollut hyvä. Löysin kuitenkin lopulta sopivan ehdokkaan (ja puolueen). Kieltämättä katselin äsken hieman (todella) kauhulla noita esitettyjä tuloksia, joissa keskusta oli selkeästi ykkösenä ja perussuomalaiset heilui kakkosena. Ei ehkä ihan (todellakaan lainkaan) mene tämän neidon mielen mukaan, mutta tälläistä se demokratia on..

Ja vielä loppuun. Lähetin sen aiemmin pohtimani vaihtohakemuksen tasan yhteen kohteeseen ja ainakin oman yliopistoni puolesta minut sinne myös valittiin kevääksi 2016. Tässä täytyy vielä laitella papereita kohdeyliopistoon päin, joka sitten varmistaa valinnan (tai ei varmista). Palaillaan kohteeseen ja muihin juttuihin sitten, kun asia on mahdollisesti edennyt!

Sellainen pikainen arkisten kuulumisten sillisalaatti tällä kertaa..

Pääsiäisen meiningit ja musanostalgiaa

Ajelin juuri käymään kotona Tampereella ja oli ehkä sarjassamme tylsimmät automatkat ikinä. Jo ennen puoliväliä oma lauluäänikin alkoi musiikin läpi sattumaan korviin, eikä siinä voinut sitten loppumatkasta muuta kuin fiilistellä radiosta tullutta musiikkia ihan hiljaa..ja pohtia, miten hiton tylsää voikin olla ajaa vain suoraa tietä. Lisäksi Lahti-Tampere väli täytyy kuulua ärsyttävimpiin ajomatkoihin ikinä. Siinä matkalla, kun saat vielä olla koko ajan kyttäämässä niitä saamarin tolppia. Ylinopeussakot, kun kuuluu turhimpaan rahanmenoon ikinä. Nyt nautin tästä kotona olosta vajaan vuorokauden ja ajan takaisin. Hah.

Olen siis ollut Lahdessa päin töissä ja viettämässä perheen kesken pääsiäistä. Tähän väliin oli kiva saada pieni piipahdus kotiin (olin jopa saanut parin viikon poissaolon aikana ihan oikeaa postia ja toinen kukkakin oli ihan henkihievereissään). Pääsyy tähän pikavierailuun tosin on huominen työhyvinvoinnin tentti, jota tapani mukaan siirsin niin pitkään kunnes en enää voinut siirtää sitä. Toivottavasti siellä kysytään jotain, mistä tiedän kunnolla jotain. On muuten hieman noloa vetäistä kyseisestä tentistä joku ykkönen. Joudun suuntaamaan jo huomenna takaisin, koska keskiviikkona alkaa puolestaan seuraava vajaan viikon työpätkä vaalitoimitsijana (muistakaahan ihmiset käydä äänestämässä!).

Pääsiäinen meni siis aika rennosti. Kävin kummityttöni 9v kakkukahveilla ja yritin saada jotain kouluhommia edistymään. Keksin muuten loistavan keinon, miten saan opiskeltua myös vanhemmillani rauhassa: kuulosuojaimet! Ostin itselleni viime vuonna töihin sellaiset radiolla varustetut, jotka ovat kesästä lähtien vain lojuneet käyttämättömänä vanhempieni kaapissa. Kunnes siis nyt keksin valjastaa ne uuteen käyttöön. Toki nekään eivät toimi silloin, kun vanhempani innostuvat fiilistelemään vanhaa musiikkia ja vähän väliä toinen niistä hyppii edessä "Marika, tuu äkkiä katsomaan." Sitten kipittelet olohuoneeseen ja siellä jättimäisessä telkassa pyörii jotain tälläistä:


 Mun seuraavan baarireissun movet on siinä. Milloin sellainen sitten ikinä tuleekaan tapahtumaan..

 Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun päädytään vanhempieni kanssa kaivamaan, mitä ihmeellisempiä ja hauskempia vanhoja hittejä esiin. Jo lapsosena rakastin käydä läpi vanhempieni LP-levyjen ja nauhoitettujen kasettien kokoelmaa. Sieltä löytyi aina kaikkea suomi-iskelmästä ABBA:an ja vähän rokahtavampaan meininkiin. Ehkä juuri siitä johtuen muhun uppoaa nykyään vähän kaikki aina Rammsteinista Lady Gagaan ja Tchaikovskyyn.

Tällä kertaa  nostalgiapoiminnoissa löytyi muun muassa seuraavia klippejä:




Tuota viimeistä kuulemma kuunneltiin vielä esimerkiksi automatkoilla urakalla, kun olin juuri syntynyt. Mulla oli siis vauvamusat kohdillaan.