Häikäisevä etelä-Islannin Vik

vik black beachYksi Islannin reissun ikimuistoisimmista päivistä oli sunnuntainen retki etelä- Islannin upeiden maisemien läpi maan eteläisimpään kaupunkiin, tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa kylään, Vik'iin. Vikissä asuu kolmisensataa ihmistä, mutta se on silti suurin asukaskeskittymä noin 70 km:n säteellä! Vikin musta laavahiekkaranta, täysillä rantaan iskevät Pohjois-Atlantin aallot ja taustalla kohoava tulivuori Katla tekivät maisemillaan lähtemättömän vaikutuksen. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että sain ihastella näitä maisemia auringonpaisteessa.

Rento päivä Reykjavikissa


Islannin loman aikana minulla oli yksi kokonainen päivä tämän suloisen ja pienen pääkaupungin tutkimiseen ja se yhdessä joidenkin retkien jälkeisten iltojen kanssa tuntui riittävän oikein mallikkaasti. Reykjavik on sen verran pieni ja kompakti ettei sitä varten tarvitse varata useampaa päivää ja sen suloisuudesta huolimatta maan todelliset helmet löytyvät kaupungin ulkopuolelta.

Mutta mitä kaikkea rentoon päivään Reykjavikissa voisi sitten ainakin mahduttaa?


Arkikuulumisia


1. Kuinka mahtavat ilmat tänä syksynä/alkutalvena onkaan ollut! Ensin enimmäkseen aurinkoinen upean ruskan syksy ja juuri kun alkoi tuntumaan, että sitä seuraa ankea pimeä harmaus loputtomiin (niin kuin aiempina vuosina) niin pam, saatiinkin sopivan kirpsakat pakkaset ja lunta!
2. Torin kukkakauppiaalta haettuja ihania pinkkejä ruusuja. Maksaa ehkä vähän enemmän, mutta kestää upeina ainakin puolet pidempään kuin esimerkiksi S-marketin kimput.
3.  Muistiinpanoja metodiesseeseen.
4. Talvinen auringonlasku. Tästä talvifanituksesta huolimatta en ole vielä yhtään tottunut siihen, että viiden aikaan alkaa olla jo täysin pimeää.


Islannin upeat vesiputoukset Skógafoss ja Seljalandsfoss

Skogafoss Islanti
Back to Iceland! Mulla sattui aivan uskomattoman hyvä tuuri lomalla sään suhteen, sillä sinä päivänä kun lähdin reissaamaan Reykjavikista etelärannikkoa pitkin kohti Vikin kaupunkia ei taivaalla näkynyt yhtäkään sadepilveä. Etelä-Islannissa ja kuuleman mukaan varsinkin Vikissä sataa todella usein, joten tämä oli varsinkin syksylle kohtalaisen harvinaista herkkua ja mitä mainioin sää vesiputouksien ihailulle.


Parempi maanantai

Tämäkään maanantai ei lähtenyt käyntiin ihan niin kuin haaveissa oli..Sen sijaan, että olisin venytellyt raukeasti sängyssä, aamujoogaillut kuin kokenut joogailija (mitä en tosin täydessä kankeudessani taida olla missään tilanteessa), syönyt aamupuuroa tyylikkäästi chia-siemenillä ja goji-marjoilla ja viimeiseksi rauhassa laittautunut upeaksi kaunottareksi jammaillen aamuradion tahtiin ennen rauhallista kävelyä bussiin, vedin sillä aika lailla normityylilläni. Herätys myöhemmin kuin oli tarkoitus, silloinkin teki tiukkaa. Aamujoogat jäi siihen kun spurttasin sängystä vaatekomeroon etsimään jotain päällepantavaa samalla kun aikataulutin mielessäni, mihin bussiin pitää ehtiä, jotta olen töissä edes kasiksi (halleluja liukuvalle työajalle!). Pikaiseen sipaisut ripsiväriä ja huulipunaa, hattu päähän (hiukset ehtii hyvin harjata työhuoneessa ennen aamupalaveria), jääkaapista äkkiä evästä laukkuun ja lähes lentämällä bussipysäkille. Mä olen tässä meiningissä onneksi jo sen verran pro, että 45 minuuttia heräämisen jälkeen, sisältäen 20minuutin työmatkan, seisoin silmät kirkkaina kahvi kädessä aamupalaverissa.. hiukset nätisti harjattuina.. miettien kaihoisasti laukussani odottavaa aamupalabanaania.


Islannin Golden Circle

Thingvellir islanti
Golden Circle, kultainen kierros, on luultavasti Islannin tunnetuimpia maisemareittejä. Se on helppo päiväretki Reykjavikista käsin joko jonkin matkanjärjestäjän kyydissä tai vuokra-autolla. Pyörrähdyksen kohokohdat ovat Thingvellirin (Þingvellir) kanssallispuisto, Gullfossin massiivinen vesiputous ja Geysirin kuumat lähteet. Golden Circle oli myös se, mistä itse aloitin lyhyen Islannin kiertelyni Gray Linen retkellä.


Otteita ensimmäisestä soolomatkasta

soolomatka islanti

Päätin jo jokunen aika sitten etten halua missään nimessä sellaista elämää, jossa jätän matkoja ja mahdollisuuksia välistä sen takia ettei ole seuraa lähteä. En halua miettiä vanhempana, että olisin mennyt sinne ja sinne tai kokeillu eri asioita, mutta kun ei ollut ketään kenen kanssa mennä. Eihän juuri tätä elämää elä kukaan muu kuin minä itse, eikä sen pitäisi olla niin riippuvainen siitä, mitä muut tekevät. Olenkin ollut vuoden alusta asti valmis nappaisemaan lennot yksin jonnekin matkakohteeseen, mutta matkaseuraa onkin yllättäen pulpahtanut vähän joka puolelta. Tämä pulpahtelu kuitenkin hyytyi kesäkuun jälkeen ja kun huomasin, että matkalistallani olleeseen Islantiin saikin kohtalaisen hintaisia suoria lentoja en hetkeäkään epäröinyt ostaa niitä itselleni.


Kesä pakettiin

Palasin tiistaina flunssan kera Islannista suoraan töihin ja puolentoistapäivän kokeilun jälkeen suosiolla sairaslomalle juomaan peiton alla lämmintä lemsipiä ja syömään tomaattikeittoa. Ennen huikeeseen Islantiin palaamista ajattelin vetää vielä menneen kesän tiiviiseen pakettiin.

Kesä oikeastaan tuli ja kesä meni. En oikein missään vaiheessa jaksanut kunnolla innostua siitä, mutta en sitä vihannutkaan. Kreikasta palattuani kesäkuussa olin sitä mieltä, että nythän ne ilmat voisi viilentyä ja syksy tulla. Asuntoni oli pirun kuuma, olin lähes kaikki kauniit päivät vaan töissä (tai siltä se ainakin tuntui) ja vihasin ympärillä pörrääviä ampiaisia. Pääasiassa kesästä jäi kuitenkin onneksi mieleen rento mökkiviikonloppu, kauniit kesäillat, herkulliset marjat, flow-festarit ja hauskat illanvietot ystävien kanssa.
Vaikka valoisat päivät, ilta-aurinko ja muut kesän ihanuuden ovat joka vuosi yhtä huippuja, niin olen viime vuosina joka kesä huomannut loppukesästä odottavani jo innolla alkusyksyä. Näin tälläkin kertaa, enkä voisi olla tyytyväisempi että on syksy!

Ensikosketus Venäjän maaperälle

Sain kesällä vihdon aikaiseksi vierailla massiivisessa Itä-naapurissamme Venäjällä ensimmäistä kertaa, kun lähdettiin kaverin kanssa viisumivapaalle päiväristeilylle Pietariin. Hassua kuinka lähellä kyseinen upea suurkaupunki on, mutta kuinka siellä ei ole aiemmin tullut käytyä. Toisaalta, kun miettii kuinka pahasti mulla meinasi leikata kiinni passintarkastusjonossa ja kuinka mielessäni vannoin ikuista rakkautta Euroopan Unionin vapaalle liikkuvuudelle niin ehkä se ei olekaan niin ihme..Rehellisyyden nimissä meillä tosin vaan taisi käydä vähän huono tuuri jonon valinnassa (vähän = aivan helvatun huono).

Jotenkin tässä vierailussa oli itselläni jännät vibat. Venäjästä on historian ja kv politiikan opintojen kautta oppinut ja lukenut todella paljon, mutta jotenkin en yhtään osannut hahmottaa, mitä odottaa. Kyseessä kuitenkin oli samalla maa, joka on viime aikoina pyrkinyt hieman esittelemään habaansa ja kaikenmaailman pakotteet ovat edelleen voimassa. Lisäksi olen kuullut hurjan paljon ihmisten ennakkoluuloja kyseisestä maasta ja sen kansalaisista. Lopputulos? Eihän se nyt ollu mitenkään kummoisempi kuin muutkaan kaupungit siinä mielessä. Nätti kuin mikä, todella kiehtova ja täynnä historiaa, sytytti kipinän jatkaa aivan vauvan askeliin jääneitä venäjän kielen opintojani ja ennen kaikkea synnytti innostuksen mennä sinne uudestaan. Mielellään vielä pidemmäksi aikaa kuin nopealle päivävisiitille.

Pietaria kannattaakin ehdottomasti harkita esimerkiksi päiväreissulle perinteisten Tukholman ja Tallinnan sijaan. Päivässä ehti mm. ihailla Eremitaasia/talvipalatsia ulkoapäin (jos halut päiväreissun aikana ehtiä sisälle, suosittelen todella lämpimästi lipun ostamista etukäteen), kävellä pitkän matkaa pitkin Nevski Prospektia ja piipahdella liikkeisiin sisälle, vierailla verikirkossa ja syödä kunnon venäläistä borssikeittoa. Yksi suurimmista positiivisista yllätyksistä Pietarissa oli myös aika kohtuullinen hintataso, joten seuraavalla(kin) kerralla kruunujen sijaan ruplia taskuun ja itää kohti!

Soolona Islantiin

Hetken päästä loikkaan matkalaukkuni kanssa vauhdilla ulos ja kohti lentokenttää. Suuntana on nimittäin piitkä viikonloppuvapaa Islannissa sooloillen! Varasin Icelandairin lennot itselleni spontaanista päähänpistosta heinäkuussa, enkä tällä kertaa juurikaan edes yrittänyt houkutella ketään mukaan. Aikaeron ansiosta laskeudun Keflakin kentälle tänään paikallista aikaa neljältä ja siitä alkaa 4,5 päivän Islanti-seikkailu! Ensimmäinen visiittini Islantiin ja ensimmäinen kunnon soolomatka. Oletuksena on, että soolomatkailu voisi todellakin olla "mun juttu"..ainakin kovasti toivon niin, sillä seuraava sooloreissu on jo varattu pääsiäisen tienoille.

Super söpö Symi

Herättiin yksi aamu aikaisin ja suunnattiin satamaan, jossa hypättiin Symin saarelle suuntaavaan lauttaan. Symi on pikkuinen saari, joka sijaitsee n.44 km päässä luoteeseen Rodoksessa, Turkin rannikolla. Tämä pikkuinen saari on itse asiassa vain 13km pitkä ja 8km leveä.

Päiväretki Lindokseen

Kesä alkaa olla ohi ja tälläisenä sateisena päivänä onkin hyvä aika palailla vähän aurinkoisempiin maisemiin Kreikkaan.

Lähdettiin siis kaverin kanssa kesällä äkkilähdöllä ultimate turistikohteeseen Rodokselle (se oli vaihtoehtojen puutteessa joko Rodos tai ei mitään) ja päätettiin, että lomaan pitää mahtua muutakin kuin pelkkää altaalla makoilua ja sisäänheittäjien välttelyä vanhassa kaupungissa. Ensimmäinen tutkimuskohde oli Lindos, jonne lähdettiin paikallisella bussilla puksuttelemaan eräs kaunis aamu. Mulla oli aivan järjetön päänsärky, kiitos täysin jumissa olevien niskojen, ja nukuin koko yllättävän pitkän matkan Rodoksen kaupungista Lindokseen.

TOP 6 Matkahaaveet

Niinhän siinä kävi, että palattuani kesälomalta ja kahdelta ulkomaanmatkaltani olin tyytyväinen matkasuunnitelmien puutteeseen ehkä noin 12 tuntia. Niiden tuntien aikana hetken jopa ajattelin, että ei tässä varmaan mitään tarvitse heti alkaa kehittelemään, hyvä näin vaihteeksi. Olin kuitenkin maaliskuun alun ja noin kesäkuun puolen välin välillä vieraillut kuudessa maassa ja näissä yhteensä yhdeksässä paikassa. 12 tuntia eteenpäin ja pää vilisi jo toinen toistaan loistavampia ajatuksia seuraavasta matkakohteesta sekä suunnitelmia siitä kuinka jonkin niistä voisi töiden ja rahatilanteen puolesta toteuttaa. Minkäs sitä matkakuumeelle ja suorastaan intohimolle tutkia maailmaa voi.

Tällä hetkellä oma TOP 6 matkahaaveet (paikoista, joissa en ole vielä koskaan käynyt, randomissa järjestyksessä) näyttää tältä:

1. Islanti
  Kuva täältä
Islanti olisi aivan huikea paikka tutkailla: upeita luonnonmaisemia, valaiden bongausta, kuumia lähteitä, Reykjavikissa pyörimistä, kalaruoilla herkuttelua..Mulla on nyt myös jotenkin sellainen olo ettei mikään olisi parempaa kuin syksyinen sää, jolloin ulos mennessä voisi heittää kunnon ulkoiluvaatteet päälle ja lähteä raikkaaseen ilmaan kiertelemään. Ehkä tää on joku mun sisäinen pieni tuulipukuhemmo, joka pyrkii pääsemään pinnalle.

Brexit juhannus

Olihan se arvattavissa, että kun perjantai aamuna BBC app ilmoitti puhelimessani Britannian äänestäneen Brexitin puolesta, meni mun aamupäivä siinä kun selasin läpi uutisia, luin (raivostuneiden) britti-ystävieni facebook päivityksiä ja katselin kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joita twitteriin ilmestyi. Totesin parille tutulle joitain viikkoja sitten etten ehkä loppujen lopuksi olisi yhtään yllättynyt, jos äänestystulos olisi niukasti Brexitin puolesta ja jos Skotlanti samalla äänestäisi vahvasti EU:hun jäämisen puolesta. Aika tarkkaan osuneesta arvauksestani huolimatta olin koko päivän, ja seuraavat päivät, niin sanotusti pasmat vähän sekaisin. Ajatukset ovat menneet tiivistetysti tähän tyyliin (välikevennys kuvituksena juhannus):

Mitä helv*ettiä?! Ne oli siis oikeasti niin tyhmiä, että äänesti itsensä ulos. Ja nyt tässä vaiheessa myönnän, että on äärimmäisen väärin kutsua tietyllä tavalla äänestäneitä ihmisiä tyhmiksi vain sen takia, että heidän näkökulmansa omastani on poikkeava. Laitetaan se alkushokin piikkiin. Olin jonkin verran seurannut varsinkin Leave kampanjan (kampanjoiden) sanomaa ja väittämiä, enkä voinut käsittää miten niitä voisi ottaa todesta. Se NHS rahoitusväite oli selkeästi ihan potaskaa ja ajatus siitä, että Britannia saisi niin sanotusti vetää rusinat päältä eli hyötyä EU:n eduista (vapaa liikkuvuus briteille, pääsy markkinoille jne) ilman mitään kontribuutioita sen jälkeen, kun ovat vielä menneet äänestämään itsensä koko unionista ulos tuntui omassa mielessä utopistiselta. Plus vaikka maahanmuuton suhteen olen sillä kannalla, että se olisi monessa paikassa pitänyt ehkä hoitaa eri tavalla/tehokkaammin niin maahanmuuton tai tiettyjen toisten ihmisryhmien nostaminen poliittiseen keskiöön yhdistettynä nationalismiin saa mun niskakarvat nousemaan pystyyn. En jaksa uskoa, että maahanmuuttajat missään päin Eurooppaa olisivat yksinään yhtään sen enempää vastuussa meidän ongelmista kuin juutalaiset oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa (vaikka se yhden viiksimuodin ikuisiksi ajoiksi tuominnut heppu niin kovasti vakuuttelikin).

Messy eating&solo lunching

Pääsin vihdoin aamuyöstä Rodoksen matkalta piipahtamaan kotiin ja pian pitäisikin pakata jo uusi pienempi laukku ja syöksyä junaan kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Huh! Palataan tässä välissä  kuitenkin vielä hetkeksi Lontoon tunnelmiin. Tallattuani aurinkoisen Lontoon katuja toukokuun alussa useamman tunnin päädyin yhtenä päivänä Carnaby Streetin tutkailujen myötä pitkästä aikaa Kingly Courtille ja totesin, että sieltä saattaisi myös löytyä loistava paikka armottoman nälän taltuttamiseen. Suhahdin rappuset toiseen kerrokseen, josta bongasin Rum Kitchenin. Ravintolassa soi hyvän fiiliksen nostattavat musiikit ja ikkunan vieressä olevat baarijakkarat näytti mitä parhaimmalta paikalta nauttia lounasta. Se myös näytti helpolta paikalta syödä itsekseen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, missä vaan voi syödä yksin mutta tietynlaisissa paikoissa se vaan on jotenkin helpompaa. Tiedättekös, on aivan erilaista istua syömässä jossain missä selkeästi voi olla paikkoja yhdelle hengelle kuin ravintolassa, joka on täynnä vaan isompia pöytiä, ja niissä kaveriporukoita ja pariskuntia..ja sitten yksin kökötät isossa pöydässä ja mietit, että pitäisiköhän tässä nyt vaan näprätä puhelinta koko ajan vai katsella ympäriinsä vai tyyliin lukea kaikki etiketit, joita saat käsiisi. Mä olen oikeastaan vasta joitain vuosia sitten alkanut oppimaan tämän "yksinkin voi hyvin tehdä kaikkea" - meiningin ja se on oikeastaan aika siistiä!

Oi pakettimatka

Mulla alkoi tänään elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma, huimat 1,5 viikkoa. Aluksi pohdittiin erään ystäväni kanssa parin Euroopan kaupungin tutkailua viikon aikana, mutta sitten osoittautui, että oikeasti me oltiin molemmat vaan todella laiskalla tuulella ja päätettiin sen sijaan haluta laiskasti aurinkoon. Niin laiskasti, että me, jotka ei kumpikaan juuri todellakaan harrasteta pakettimatkoja, ollaan tänään lähdössä viikoksi Rodokselle. En nyt todellakaan sano, että pakettimatkoissa olisi välttämättä jotain vikaa, mutta edes aavistuksen omatoimisempi matkailu on yleensä enemmän se mun juttu. Viimeksi olen ollut pakettireissulla kuutisen vuotta sitten, kun oltiin perhelomalla..Rodoksella.

Kesän bucket list

Kesäkuu! Olen viime päivät fiilistellyt näitä upeita ilmoja ja miettinyt, kuinka huippu kevät saatiikaan viime vuotisen kylmän ja ankean kevään jälkeen. Kunhan vaan nämä ilmat pysyisivät edes 15 asteen tienoilla juhannuksenakin ettei tarvitse taas kaivella villasukkia ja villapaitaa yötöntä yötä varten. Vaikka ehkä siinäkin on oma viehätyksensä.

Koko puolisen vuotta tammikuusta eteenpäin on ollut niin kiireistä aikaa (niin kuin mä ilmeisesti jaksan koko ajan hokea) etten ole ehtinyt edes odottaa kesää ja nyt kun se on tullut olen vaan päivitellyt, kuinka mahtava Suomen kesä onkaan ja mikä parasta, se on nyt vasta alussa! Tänä kesänä pääsee taas nauttimaan näistä harvoista aurinkoisista ja valoisista kuukausista ja kesän 2016 "bucket list" pitääkin sisällään ainakin seuraavaa:

 Lue ja nimenomaan sellaista lukemista, mikä ei kuulu gradutyöhön tai kurssisuorituksiin (kirjavinkkejä otetaan vastaan!)...

Osta tusinoittain torilta tuoreena  mansikoita, vadelmia ja vihanneksia (tämä olisi suorastaan idioottia jättää tekemättä, kun sattuu asumaan torin vieressä)...

Lähde ystävien kanssa terassille ja pikniköimään niin usein kuin mahdollista...

Flow-festarit...

Kaivattu hengähdystauko

Lontoo-loman oleellisimpia tavoitteita oli rentoutuminen ja sitä kautta ansaittu hengähdystauko. Yksi iltapäivä lähdettiinkin entisen opiskelukaverini kanssa the mae delin kautta smoothiet kädessä Hyde Parkiin nauttimaan keväisestä päivästä ja vaihtamaan kuulumisia. Tunnelma oli vaihteeksi todellakin kaukana suurkaupungin sykkeestä ja vilinästä. Samalla kaukana myös kaikesta muusta elämän hektisyydestä.

Ajatuksia Lontoosta

Oli todella nostalginen fiilis päästä rauhassa vaeltelemaan oman mielen mukaan pitkin keväistä Lontoota ja väkisinkin päädyin miettimään sitä, mitä muistoja ja tunteita se kaupunki (ja oikeastaan koko maa) nostaa pinnalle.

Brysselin iltahämärässä

Simpukoiden ja ranskalaisten jälkeen oli hyvä jatkaa Brysselin juomatarjonnan tutkimista auringon vähitellen laskiessa. Meillä oli oppaana Lontoosta mukaan lähteneen (osittain tunkeneen) kaverini tanskalainen kaveri, joka oli Brysselissä harjoittelussa ja tanskalaiseen tapaan hyvin perehtynyt kaupungin tarjoamaan juomapuoleen. Kierrettiinkin mitä söpöimmissä (pojat ei ehkä hyväksyisi tätä sanavalintaa) pikkupubeissa, joihin ei oltaisi ikinä löydetty ilman opastusta tai selkeää vinkkiä.

Bruxelles

Vietettyäni päivän Lontoossa oli aamulla suuntana St.Pancrass International ja Eurostar-juna Brysseliin. Toisin kuin lentokoneissa se pirun kanavan ali menevä tunneli vetää mun korvat aina ihan lukkoon. Korvat lukossa saavuimme tälläkin kertaa aamupäivästä aurinkoiseen Belgian pääkaupunkiin.

Aamiainen Lontoossa

Hieman yli viikko sitten Finnairin lento kaarsi Lontoon keskustan yllä kohti Heathrown kenttää kyydissä eräs erittäin kovasti kunnon vapaapäiviä odottava lomailija (minä siis). Lähdin tiistaina hieman aiemmin töistä ja suuntasin suoraan lentokentälle, jossa hauskasti törmäsin Burger Kingissä Glasgow-aikaiseen opiskelukaveriin, jonka kanssa ei oltu nähty vuosiin. Vaihdettiin joutuisasti kuulumisia ja satuttiin vielä olemaan samalla lennolla Lontooseen. Hauska yhteensattuma heti loman alkuun.

Kwai-joen varrella

Nyt kehiin kunnon tbt, nimittäin paluu viime syyskuun Thaimaan reissulle. Vietettiin silloin lomani viimeinen viikonloppu vehreässä Kanchanaburissa, joka teki ainakin allekirjoittaneeseen vaikutuksen. Meillä ei oikeastaan ollut viikonlopulle mitään varsinaista "agendaa", lähinnä vaan hengailtiin super mukavassa hotellissa, nautittiin hyvästä ruuasta, katseltiin maisemia ja pyörittiin ympäriinsä.

Matkoille

Kuva. Pinterest

Oman henkisen hyvinvoinnin kannalta on kiireen keskellä luonnollisesti tärkeää pitää välillä myös kunnon lomaa. Vaikka kiireet olisivatkin kaikki mielenkiintoisia, tarvitsee pää silti myös rentoa lomailua. Tämän varjolla olen varannut itselleni seuraavalle parille kuukaudelle pari lomamatkaa, joista ensimmäinen on edessä ensiviikolla.

Sateinen sunnuntai Itä-Berliinissä

Ennen kuin palaillaan vielä vähän Berliinin tunnelmiin, niin täytyy todeta etten tiedä osaanko nykyään kirjoittaa muuta kuin muka fiksulta kuulostavaa analyyttista pohdintaa tieteellisistä menetelmistä ja energiapolitiikasta tai juurisyyanalyyseja siitä, miksi jokin on mennyt töissä pieleen. Näin hieman kärjistetysti.

Berliini kuitenkin tosiaan jätti yllättävänkin hyvän vaikutuksen, erityisesti historiallaan ja ruokatarjonnalla, joten se ansaitsee vielä yhden nimenomaan näihin keskittyvän postauksen. Meidän loman viimeisenä täytenä päivänä satoi tietenkin vettä, joka sai mut jotenkin tekemään vahvan mielleyhtymän Glasgown ja Itä-Berliinin välillä. Me päätettiin ratkaista tämä sateen mukanaan tuoma epämiellyttävyys hyppäämällä turistibussiin, joka teki mukavan informatiivisen tourin nimenomaan idässä. Lähdettiin Alexanderplatzilta ja ainoa kohta, missä hypättiin bussista ulos tutkailemaan tarkemmin oli East Side Gallery.
East Side Galleryhan on pisin pystyssä edelleen oleva pätkä Berliinin muuria ja pituutta siltä löytyy 1,3km. Se on nykyisin täynnä kaikenlaisia taideteoksia ja vähän kuin ulkoilmagalleria. Maalaukset muurin itäiselle puolelle tehtiin alkuvuodesta 1990 ja on sittemmin restaroitu. Jotenkin muurinpätkän näkeminen oli melkein havahduttava kokemus. Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän siihen liittyvää Euroopan historiaa koulussa opiskeltu, mutta kansainvälisen politiikan yliopisto-opiskelijana, jolla vielä kandivaiheessa oli historia sivuaineena nämä poliittiset ja historialliset paikat tuntuu aina jotenkin todella merkittäviltä ja mielenkiintoisilta. 

Muurin tutkailun jälkeen pysyteltiin tyytyväisinä lämpimässä bussissa loppukierros ja palattiin sitten hotellille hetkeksi ennen päivän herkuttelua. Oltiin kuultu useammasta paikasta suosituksia vietnamilaisesta Monsieur Vuong ravintolasta, joten pitihän sitä lähteä kokeilemaan. Ravintola sijaitsi onneksi todella kätevän kävelymatkan päässä meidän hotellilta, joten huono ilmakaan ei haitannut.
Monsieur Vuong löytyy osoitteesta Alte Schönhauser Str. 46 Itä-Berliinin Mittestä ja ainakin viikonloppuna parhaaseen illallisaikaan voit varautua jonottamaan itsellesi pöytää, eikä pöytävarauksia tietenkään oteta vastaan. Ravintolassa on pieni menu lista, jonka lisäksi isolla liitutaululla on listattuna parin päivän välein vaihtuvat ruokavaihtoehdot. Ne tosin on vain saksaksi, mutta jos oma kielitaito ei riitä voi henkilökuntaa pyytää tulkkaamaan sillä he tuntuivat kaikki puhuvan todella sujuvaa englantia. 

Me päädyttiin jakamaan kaksi alkupalaa: vietnamilaiset kevätrullat ja ribsit. Kevätrullat oli todella hyviä, mutta ribsit suorastaan taivaallisia. Jos menisin ruuan kanssa naimisiin, se ruoka olisi ehdottomasti nuo ribsit. Niin maukkaita ja täydellisiä ja ahh..oikea ruokataivas. Pääruuaksi vielä makunystyröitä hivelevää wonton keittoa ja siihen hyvin sopivaa valkoviiniä. Hinnatkin ovat yllättävän edulliset (niin kuin tuntui olevan lähes koko Berliinissä).
Saatettiin ehkä käydä reissun aikana täällä kaksikin kertaa syömässä..