Otteita ensimmäisestä soolomatkasta

Päätin jo jokunen aika sitten etten halua missään nimessä sellaista elämää, jossa jätän matkoja ja mahdollisuuksia välistä sen takia ettei ole seuraa lähteä. En halua miettiä vanhempana, että olisin mennyt sinne ja sinne tai kokeillu eri asioita, mutta kun ei ollut ketään kenen kanssa mennä. Eihän juuri tätä elämää elä kukaan muu kuin minä itse, eikä sen pitäisi olla niin riippuvainen siitä, mitä muut tekevät. Olenkin ollut vuoden alusta asti valmis nappaisemaan lennot yksin jonnekin matkakohteeseen, mutta matkaseuraa onkin yllättäen pulpahtanut vähän joka puolelta. Tämä pulpahtelu kuitenkin hyytyi kesäkuun jälkeen ja kun huomasin, että matkalistallani olleeseen Islantiin saikin kohtalaisen hintaisia suoria lentoja en hetkeäkään epäröinyt ostaa niitä itselleni.

Kesä pakettiin

Palasin tiistaina flunssan kera Islannista suoraan töihin ja puolentoistapäivän kokeilun jälkeen suosiolla sairaslomalle juomaan peiton alla lämmintä lemsipiä ja syömään tomaattikeittoa. Ennen huikeeseen Islantiin palaamista ajattelin vetää vielä menneen kesän tiiviiseen pakettiin.

Kesä oikeastaan tuli ja kesä meni. En oikein missään vaiheessa jaksanut kunnolla innostua siitä, mutta en sitä vihannutkaan. Kreikasta palattuani kesäkuussa olin sitä mieltä, että nythän ne ilmat voisi viilentyä ja syksy tulla. Asuntoni oli pirun kuuma, olin lähes kaikki kauniit päivät vaan töissä (tai siltä se ainakin tuntui) ja vihasin ympärillä pörrääviä ampiaisia. Pääasiassa kesästä jäi kuitenkin onneksi mieleen rento mökkiviikonloppu, kauniit kesäillat, herkulliset marjat, flow-festarit ja hauskat illanvietot ystävien kanssa.

Vaikka valoisat päivät, ilta-aurinko ja muut kesän ihanuuden ovat joka vuosi yhtä huippuja, niin olen viime vuosina joka kesä huomannut loppukesästä odottavani jo innolla alkusyksyä. Näin tälläkin kertaa, enkä voisi olla tyytyväisempi että on syksy!

Ensikosketus Venäjän maaperälle

Sain kesällä vihdon aikaiseksi vierailla massiivisessa Itä-naapurissamme Venäjällä ensimmäistä kertaa, kun lähdettiin kaverin kanssa viisumivapaalle päiväristeilylle Pietariin. Hassua kuinka lähellä kyseinen upea suurkaupunki on, mutta kuinka siellä ei ole aiemmin tullut käytyä. Toisaalta, kun miettii kuinka pahasti mulla meinasi leikata kiinni passintarkastusjonossa ja kuinka mielessäni vannoin ikuista rakkautta Euroopan Unionin vapaalle liikkuvuudelle niin ehkä se ei olekaan niin ihme..Rehellisyyden nimissä meillä tosin vaan taisi käydä vähän huono tuuri jonon valinnassa (vähän = aivan helvatun huono).

Jotenkin tässä vierailussa oli itselläni jännät vibat. Venäjästä on historian ja kv politiikan opintojen kautta oppinut ja lukenut todella paljon, mutta jotenkin en yhtään osannut hahmottaa, mitä odottaa. Kyseessä kuitenkin oli samalla maa, joka on viime aikoina pyrkinyt hieman esittelemään habaansa ja kaikenmaailman pakotteet ovat edelleen voimassa. Lisäksi olen kuullut hurjan paljon ihmisten ennakkoluuloja kyseisestä maasta ja sen kansalaisista. Lopputulos? Eihän se nyt ollu mitenkään kummoisempi kuin muutkaan kaupungit siinä mielessä. Nätti kuin mikä, todella kiehtova ja täynnä historiaa, sytytti kipinän jatkaa aivan vauvan askeliin jääneitä venäjän kielen opintojani ja ennen kaikkea synnytti innostuksen mennä sinne uudestaan. Mielellään vielä pidemmäksi aikaa kuin nopealle päivävisiitille.

Pietaria kannattaakin ehdottomasti harkita esimerkiksi päiväreissulle perinteisten Tukholman ja Tallinnan sijaan. Päivässä ehti mm. ihailla Eremitaasia/talvipalatsia ulkoapäin (jos halut päiväreissun aikana ehtiä sisälle, suosittelen todella lämpimästi lipun ostamista etukäteen), kävellä pitkän matkaa pitkin Nevski Prospektia ja piipahdella liikkeisiin sisälle, vierailla verikirkossa ja syödä kunnon venäläistä borssikeittoa. Yksi suurimmista positiivisista yllätyksistä Pietarissa oli myös aika kohtuullinen hintataso, joten seuraavalla(kin) kerralla kruunujen sijaan ruplia taskuun ja itää kohti!

Soolona Islantiin

Hetken päästä loikkaan matkalaukkuni kanssa vauhdilla ulos ja kohti lentokenttää. Suuntana on nimittäin piitkä viikonloppuvapaa Islannissa sooloillen! Varasin Icelandairin lennot itselleni spontaanista päähänpistosta heinäkuussa, enkä tällä kertaa juurikaan edes yrittänyt houkutella ketään mukaan. Aikaeron ansiosta laskeudun Keflakin kentälle tänään paikallista aikaa neljältä ja siitä alkaa 4,5 päivän Islanti-seikkailu! Ensimmäinen visiittini Islantiin ja ensimmäinen kunnon soolomatka. Oletuksena on, että soolomatkailu voisi todellakin olla "mun juttu"..ainakin kovasti toivon niin, sillä seuraava sooloreissu on jo varattu pääsiäisen tienoille.

Super söpö Symi

Herättiin yksi aamu aikaisin ja suunnattiin satamaan, jossa hypättiin Symin saarelle suuntaavaan lauttaan. Symi on pikkuinen saari, joka sijaitsee n.44 km päässä luoteeseen Rodoksessa, Turkin rannikolla. Tämä pikkuinen saari on itse asiassa vain 13km pitkä ja 8km leveä.