Washington DC:n TOP 5


Washinton D.C. (näin kavereiden kesken ihan vaan DC) yllätti syksyllä positiivisesti. Lähdin sinne kolmeksi kuukaudeksi ihan täysin työn perässä, enkä kokenut minkäänlaista suurta intohimoa kaupunkia kohtaan etukäteen. Odotin lähinnä, että se olisi ollut jotenkin kliininen, jokseenkin tylsä ja virastomainen. Vaikka näitä kaikkia elementtejä kaupungista löytyikin jossain määrin (paitsi tylsä se ei missään nimessä ole!), niin ne eivät ole enää lähellekään ensimmäiset adjektiivit, joita kaupungista tulee mieleen.

1. Erilaiset kaupunginosat

Siinä missä ihan Citycenter DC saattaa tuntua ainakin ensikosketuksella aavistuksen virastomaiselta ja kliiniseltä, ympäröi sitä toinen toistaan viehättävämpiä ja omalaatuisempia kaupunginosia. Georgetown, Capitol Hill, Adams Morgan, Shaw..ovat kaikki tyyliltään erilaisia naapurustoja, joista löytyy loistavia etnisiä ravintoloita, tunnelmallisia kahviloita, kattoterasseja, katufestareita, värikkäitä somia taloja ja putiikkeja. Kaikilla on myöskin oma mielenkiintoinen historiansa ja tietynlainen fiilis. Georgetownista löytyy yliopisto, huikea shoppailukatu, joenrantabulevardi ja jo jonkin verran turisteja. Capitol Hill on puolestaan ollut aikoinaan todella "rough" alue, jossa oli turvaton liikkua (tosin jenkkiläisen vuokraemäntäni mukaan vielä päälle kymmenen vuotta sitten lähes joka DC:n naapurusto oli turvaton...), mutta on nykyään lapsiperheiden suosiossa ja aavistuksen hipster. Adams Morganin on entinen biletyksen mekka, jossa asuu suuri määrä eri etnisyyksiä ja joka on saanut nimensä kahden koulun (tummien ja valkoisten) yhdistymisestä. Shaw on uudempia "up and coming" alueita, josta löytyy vielä jonkin verran rosoisuuttakin. Varsinkin Shawn ja Adams Morganin alueella voi ihailla katutaidetta vähän joka kulmassa.

2. House of Cards- fiilikset

DC todella on pitkälti all about power and politics. Kansainvälisestä politiikasta kiinnostuneelle kaupunki oli melkein kuin Disneyland, jossa mahdollisuudet päästä seuraamaan tapahtumia läheltä olivat aika ainutlaatuiset. DC:ssä on lukematon määrä ajatushautumoita, jotka järjestävät säännöllisesti tilaisuuksia, joita tähdittää puhujina mielenkiintoiset tutkijat, poliitikot ja asevoimien edustajat. DC:ssä voi myös osallistua kongressin avoimiin kuulemisiin ja senaatin käytävillä voi törmätä ties kehen (oma starahetkeni oli Bernie Sanders). DC:ssä on luonnollisesti myöskin Capitol building, jota katsoessani mieleen tuli aina tv-sarja Designated survivor ja löytyyhän sieltä myös se Valkoinen talo. Varsinkin Pennsylvania avenueta mennessä kohti Capitolia lähti aina kuin tilauksesta House of Cards- tunnari soimaan päässä. Aavistuksen enemmän random- hetkiin taas kuului, kun Halloweenina kävellessäni töistä kotiin törmästin Ivanka Trumpiin ja Jared Kushneriin, jotka olivat lapsineen karkki vai kepponen- kierroksella.

3. Brunssit pohjattomilla Mimosoilla

Vauhdikkaan ja kiireisen työviikon päätteeksi oli aina välillä ihan parasta kokoontua kaveriporukalla johonkin DC:n viihtyisistä brunssipaikoista, joissa ruuan kylkeen pystyi ottamaan "bottomless mimosas"- juomat. Mimosojen lisäksi vaihtoehtoina oli usein myös bellinit ja bloody mary.

4. Ilmaiset Smithsonian- museot

DC:n tunnetuimpia nähtävyyksiä on varmaankin lukuisat ilmaiset Smithsonian- museot, jotka on toinen toistaan mielenkiintoisempia. Ainoana miinuksena omalla kohdallani oli museoiden työläisen kannalta epäkäytännölliset aukioloajat, mikä tarkoitti etten ehtinyt arkipäivinä niitä tutkimaan ja viikonloppuisin taas olin usein tutkimassa muita kaupunkeja. Pari museota ehdin itsekin onneksi käydä läpi ja ainakin jäi läpikäytävää seuraavaan kertaan.
Kaikki Smithsonian museot löytyy kätevästi tämän linkin kautta.

5. National Mall ja muistomerkit

 National Mall on jokaisen DC vierailijan must see- kohde. Toisessa päässä voit käydä moikkaamassa Aapoa (Abraham Lincoln memorial), josta on jo jokseenkin legendaariset näkymät lammen yli Washington- monumentille. Lähellä ovat myös Korean sodan, Vietnamin sodan sekä maailmansotien muistomerkit sekä Jeffersonin ja Martin Luther Kingin muistomerkit. Omiin suosikkipäiviini koko syksyltä kuuluu eräs raikas aurinkoinen sunnuntai, jolloin kävelin Lincolnin muistomerkiltä aina ihan toisessa päässä asti sijaitsevalle Capitol- rakennukselle. Ei välttämättä olisi myöskään hassumpi ajatus napata alle citypyörää, ja seikkailla sillä muistomerkiltä ja museolta toiselle.


Pieninä DC miinuksina täytyy tosin mainita kallis hintataso ja kohtalaisen huono julkinen liikenne. Jälkimmäinen ei tosin välttämättä muodostu minkäänlaiseksi ongelmaksi, jos haluaa lähinnä pysytellä ns. perinteisillä turistialueilla. Lisäksi lyftin ja uberin sai aina helposti!

Syksyksi rapakon taa


Tästä loppukesästä tuli kunnon fläsärit. Viime hetken asioiden hoitamista, epätoivoinen yritys nähdä kaikkia, töiden tekeminen viimeiseen hetkeen asti, iltainen pakkausepisodi, liian lyhyet yöunet ja aamulento Helsinki-Vantaalta yhdellä vaihdolla toiseen maahan syksyksi. Ehkä siksi en osannut jännittää koko episodia kunnolla, koska kaikki tuntui niin tutulta - ja varmaan myös koska oli niin pirun kiire etten ehtinyt kunnolla edes tajuta olevani lähdössä minnekään. Tätä tuli tehtyä useampaan kertaan, kun kandiaikoina oli kesätöiden jälkeen iloisesti jälleen suuntana Skotlanti. Tällä kertaa suuntana vaan ei ollut Skotlanti, eikä edes Eurooppa vaan vuoden 2009 tyyliin uusi maa, jossa en ollut käynyt ikinä ennen. Heippa hei Yhdysvallat ja Washington D.C.

Olin päättänyt jo talvella, että jos ikinä aikoisin tehdä hypyn jo kohtalaisen tutusta ja turvallisesta (erityisesti rahallisesti turvallisesta) elämästä, jota töiden paiskiminen Suomessa alkoi jo olla, ja kokeilla hyödyntää mahdollisuus käyttää yliopiston harjoittelutukea, se hetki olisi luultavasti aika lailla now or never. Joten now it is. Mielessä painoi kaipuu takaisin ulkomaille, uuden työkokemuksen saaminen ja se jo pikkutyttönä ollut haave tietää, millaista tietyissä työpaikoissa oikeasti olisi olla. Kohdalle osui täydellinen avoin paikka, joten hakemus sisään ja vaikka puhelinhaastattelu osuikin päivään jolloin olin herännyt töihin ennen viittä, paahtanut töissä 10 tuntia ja makasin haastattelupuhelua odottaessa sohvalla energiajuoma kädessä toivoen, että puhelu olisi jo ohi, sain kuin sainkin juuri sen paikan.

Yhdysvallat on aina ollut tukevasti matkalistalla, mutta kohteita valitessa jotenkin hävinnyt muille vaihtoehdoille. Nyt tätäkin maata kuitenkin pääsee edes vähän tutkimaan työkokemuksen ohessa ja Washington D.C ja Yhdysvaltojen politiikan seuraaminenhan on nyt kansainvälisen politiikan opiskelijalle oikea Disneyland.

Soman DC asuntoni vuokra on ihan liian kallis, mutta mukavuudenhaluisena sijainti ja laatu voitti tällä kertaa kaiken muun. Henkisestihän olen varautunut palaamaan joulukuun alussa rahattomana Suomeen kirjoittelemaan vanhempieni nurkkiin gradua loppuun, jotta tämäkin ikuinen opiskelija valmistuisi seuraavan vuoden alussa ja voisi katsoa sitten, minne seuraava päähänpisto vie. Eikös se ole kuitenkin niin, että elämässä pitäisi kasvattaa ja vaalia juuri sitä henkistä pääomaa..?


Ps. jotain olen selkeästi vuosien aikana oppinut: matkaan nimittäin lähti vain yksi matkalaukku (+käsilaukku käsimatkatavarana), jonka paino oli 19,5kg. Voi toki olla, että Suomeen palatessa matkalaukkuja onkin kaksi..


Nusa Ceningan ja ihana Svaha private villas

Vietettyäni kolme yötä Lembonganilla, lähdin seuraaviksi päiviksi viettämään vielä rennompaa ja hiljaisempaa eloa viereiselle Ceninganin saarella. Nusa Ceningan on kolmesta Nusa- saaresta pienin ja ainakin toistaiseksi todella hiljainen. Lembongania ja Ceningania yhdistää keltainen silta, jota pitkin pääsee saarelta toiselle skootterilla tai kävellen. Autoja siitä ei kulje.

Oma ensiajatukseni Nusa Ceninganista oli, että mä rakastan tätä paikkaa. Istuin tulevan majoituspaikkani omistajan Wayanin kyydissä skootterin takana, nautin ihanasta tuulenvireestä ja katselin keltaisen sillan ohitettuamme turkoosia merta, somaa pujottelevaa pikkukatuja, kadun vierustella kulkevia kukkoja ja oikealla avautuvaa maisemaa merileväfarmille.

Hetken ajettuamme Wayan kaartoi skootterin oikealle, ilmoitti että ollaan perillä ja kommentoi, että heidän paikkansa on sitten kovin pieni. Pienihän se oli, mutta todella soma. Pienellä sisäpihalla sijaitsee respa/baari, hieman istumatilaa, kauniita kukkia ja soliseva pieni suihkulähde. Sisäpihalta on kulku kolmeen villaan, joissa jokaisessa on oma pieni suojattu piha ja uima-allas, jonka reunustalla oli ihana nauttia sekä aurinkoisista iltapäivistä että iltojen upeista tähtitaivaista. Kahdesta villasta on myös merinäköala, omani oli se kolmas ilman sillä varatessani juuri ne kaksi muuta oli jo varattuina. 

Villa oli aika pieni, mutta ihastuin siihen välittömästi ja aloin mielessäni visioimaan kuinka se olisi itselleni vaikka pidemmäksikin aikaa täydellinen asuinpaikka. Keskellä huonetta on pehmeä hyttysverkoin suojattu parisänky, jonka lisäksi villassa on hieman laskutilaa, pienen pieni jääkaappi ja tv. Toiselta seunustalta aukeaa liukuovi osittain katottuun kylpyhuoneeseen ulkosuihkulla ja aimo annoksella luonnonvaloa.

Aina edellisenä iltana toinen Wayanin sisarista kävi kyselemässä seuraavalle aamulle aamupalatoiveita. Valittavana oli erilaisia hedelmämehuja, kahvia, teetä, hedelmälautanen, muroja, kananmunaa mielen mukaan, pekonia ja makkaraa. Lisäksi sain valita mihin aikaan kello 7 ja 10 välillä halusin aamupalani tarjoiltavan. Näiden toiveiden mukaan aamiainen aamuisin valmistettiin ja katettiin täsmällisesti omalle pikku terassilleni. Aamuisin olikin täydellistä herätä hyttysverkon takaa pehmeästä sängystä terassilla odottavaan ruokaan ja tuoreeseen kahviin.

Svaha private villas sijaitsee aivan le pirate beach clubin vieressä (joka tosin ei paikkani tehnyt itseeni minkäänlaista vaikutusta) ja super läheltä löytyy myös pari loistavaa ravintolaa, joista voit tilata room servicen kautta ruuat myös omalle villallesi. Itse tein juuri näin viimeisenä iltana Ceninganilla, jollon olin liian väsynyt liikkuakseni enää minnekään. 

Toivottavasti pääsen vierailemaan täällä viedä uudestaan ja saan silloin napattua villan merinäköalalla! Suosittelen lämpimästi. 


Auringonlasku Nusa Lembonganilla

bali
Huolimatta siitä, että reissailin kolme viikkoa itsekseni ympäri Balia, en malttanut kertaakaan jämähtää läppärini ääreen niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut kunnolla päivitettyä blogia. Nyt kun olen Suomessa niin tuota samaa "ongelmaa" ei enää ole havaittavissa, joten tästä on hyvä alkaa vihdoin purkamaan Bali- fiiliksiä.

Vietin alkulomasta kolme yötä laiskotellen pienellä Nusa Lembonganin paratiisisaarella Balin kupeessa. Moni paikallinen kommentoi Nusa Lembonganin olevan kuin Bali 20-25 vuotta sitten ja olihan se pirusti rauhallisempi kuin etelä- Balin rantakohteet. Saarelle pääsee pikaveneellä kätevästi Sanurilta n. puolessa tunnissa ja useimpiin pikavenekyyteihin kuuluu myös kuljetus hotellilta satamaan.

Lembonganilla puolestaan vietin yhden parhaista illoista The Deck ravintolassa. The Deck sijaitsee aivan Jungut Batu rannan kupeessa (jonne myös useimmat pikaveneet rantautuvat) tarjoten upeat maisemat turkoosille merelle, auringonlaskun bongailuun sekä Balin tulivuorille.

Ravintolassa on todella rento tunnelma ja ystävällinen palvelu. Löysin itselleni täydellisen sohvapaikan läheltä tuuletinta ja pian olinkin jo heittänyt flip flopit jalasta, asettautunut mukavasti katse merelle päin ja tilannut pöytään ison kalatacon quacamolella sekä kulhollisen rapeita raneja.

Kaiken kruunasi pian alkanut auringonlasku, taustalla soiva fiilismusa ja uusi lempidrinkkini vesimeloni caipiroska (joka kuin tilauksesta oli sen päivän happy hour- juoma). Pahoin tosin pelkään ettei noita, ainakaan noin hyvänä, voi edes saada Suomesta.


Sitä sen hetkistä fiilistä on oikeastaan yllättävän hankala sanoin kuvailla; ilta -auringon säteet iholla, turkoosi Intian valtameri ja aaltojen kohina, auringonlaskun lempeä valo, akustinen fiilismusa, kylmä raikas drinkki kädessä ja iso osa lomasta vielä edessä. Se oli niitä hetkiä, kun tuntee itsensä yksinkertaisesti vaan niin pohjattoman onnelliseksi.



Istuin auringonlaskun jälkeen vielä hyvän tovin siemaillen toista caipiroskaani, vitsaillen rentojen tarjoilijapoikien kanssa ja katsellen kuinka maisema maalautui hetkeksi upean purppuraiseksi. Yksinkertaisuudessaan täydellinen lomailta!




















Pikkuvinkit:

  • Lembonganille pääsee kätevästi pikaveneellä Sanurista noin puolessa tunnissa ja hintaa meno-paluulle tuli muistaakseni n.35€ (käytin Rocky Cruise- firmaa)
  • Lyhyt venematka voi olla aika pomppuinen, joten suosittelen matkapahoinvointilääkettä jos olet vähänkin taipuvainen meripahoinvointiin
  • The Deck, kuten monet muutkin saaren ravintolat, tarjoavat ruokailijoille ilmaisen pick-upin hotelleilta/hostelleilta yleensä kello viidestä eteenpäin

Parasta just nyt

Turkoosi meri

Valkoinen hiekka
 
Auringonsäteet iholla

Hymyilevät ihmiset
 

 


Pisamat
 
Hyvä ruoka
 
Vesimeloni caipiroskat
 
Lukeminen
 
 Auringonlaskut
 
LOMA

5 x Amsterdamin ravintolaa

Kauas on menty niistä aavistuksen tiukemmista opiskelijapäivistä, jolloin matkustelemaan oli pakko päästä, mutta se tehtiin sellaisella budjetilla, että ravintoloita oli usein turha tutkailla etukäteen sen kummemmin, koska ei niissä kovin paljoa raaskinut kuitenkaan käydä syömässä. Ruokakaupat ja mäkin egen juustohampparit oli se juttu silloin. Nykyään tripadvisor ja ihan perus googlettaminen käyvät kuumana viimeistään siinä vaiheessa kun lentoliput ja hotellivahvistus ovat tipahtaneet sähköpostiin. Hyvä ruoka ja kivat ravintolat ovat yksi isoimpia matkojen kohokohtia nykyään ja Amsterdam ei ollut tässä poikkeus.

Olin lomalla vähän kipeä ja jotenkin tunsin eniten vetoa kaiken maailman kevyisiin salaatteihin ja niihin jo aiemmin hokemiini mehuihin. Löytyy tältä listalta kuitenkin myös aasialaista ja afganistanilaista ruokaa. Tässäpä siis 5 ruokapaikkaa Amsterdamissa satunnaisessa järjestyksessä:



1. Lavinia Good Food

Terveellistä, erityisesti kasvis ja vegaanista ruokaa, kakkusia, smoothieita ja tuoreita mehuja. Lavinia oli todella soma pieni ravintola Kerkstraatilla. Tilaamani Shakshuka oli oikeastaan ihan ok, mutta punainen mehu, joka sisälsi ainakin punajuurta ja inkivääriä oli super maukas. Palvelu oli todella ystävällistä ja vinkkinä, että toivoivat kortilla maksua!

http://www.laviniagoodfood.nl/

 

2. Juice & Salad

Nimensä mukaisesti juice&salad tarjoaa raikkaan valikoiman salaatteja ja tuoreita mehuja. Ruokalistalta löytyy näiden lisäksi myös voileipiä ja jogurtteja. Itse päädyin South American salaattiin kvinoa pohjalla, joka sisälsi mm. avokadoa, kanaa, fetaa ja punasipulia. Mehuvalinta osui tällä kertaa omenaa, pinaattia, ananasta ja limeä sisältävään North American- vaihtoehtoon. Molemmat oli maukkaita ja paikka oli muutenkin todella viihtyisä.

Juice&Salad lokaatioita on kolme, joista itse kävin lounaalla Eerste Constantijn Huygensstraatilla.
Samoin kuin Laviniassa, maksutiskillä oli kyltti "no cash".

http://juiceandsalad.nl/http://juice.ericsmilde.com/wp-content/uploads/2016/01/MENU_EN.pdf

3. Bakers and Roasters

Bakers and Roasters on loistava brunssipaikka de Pijpin kaupunginosassa. Kävelin sinne ensimmäisenä päivänä hyytävässä viimassa ja sisällä ollut lämmin ja sosiaalinen tunnelma oli enemmän kuin tervetullutta. Paikka oli aivan täynnä, ja on kuulemma lähes aina, mutta yksin matkustavana pääsin odottamatta suoraan ns. baaritiskille syömään. Ainoa kuva, minkä muistin napata on ruokalistasta sillä lähes samantien tilattuani vihreän mehun ja vege brekkien, päädyin jutustelemaan vieressä istuneen jenkkitytön kanssa. Eikä aikaakaan, kun keskusteluun oli liittynyt myös yksin matkustava intialainen neito. Välillä myös tiskin toisella puolella työskennelleet barristat heittivät kommenttia sekaan. Ruoka oli hyvää, ilmapiiri loistava ja mulla oli todella hauskaa.
Oma vege brekkieni ansaitsee suosituksen, yhtä hyvät (jos ei suuremmat) hyväksynnät sai myös uusien tuttavuuksieni pannarit ja Huevos Rancheros.

http://www.bakersandroasters.com/


4.  Ron Gastropub Oriental

Gastropub oriental ei ollut mitenkään erityisesti ennakkoon "must go" -listallani, vaikka olin lueskellut siitä aikaisemmin. Aasialainen ruoka houkutteli, mutta epäilin millainen paikka olisi yksin syödessä, jolloin haluaisin maistella eri vaihtoehtoja, mutta en syödä jokaista useaa palasta. Päädyin kuitenkin kävelemään aivan ravintolan läheltä juuri pahimman nälän aikaan ja päätin antaa sille mahdollisuuden..ja kannatti! Sain aivan loistavaa palvelua heti alusta asti. Mainitsin himoitsevani ankkaa, jolloin tarjoilija ehdotti, että kokki voisi valmistaa minulle oman pienen ankka-annoksen, joka olikin sitten super hyvää. Seuraavaksi kyseltiin haluaisinko oman dim-sum korin, jossa olisikin kolmen saman kappaleen sijaan kolme eri dim sumia. Voi kyllä kiitos! Loppuun vielä suussa sulavat miniribsit ja paistettua riisiä. Ruokajuomina toimivat vesi, hyvä valkoviinilasillinen ja oriental cocktail (sisällöstä en ole varma, mutta kookosta siinä ainakin oli).

Tämä verotti muistaakseni kukkaroa hieman yli 60€.

http://www.rongastrobaroriental.nl/en/





5. Mantoe

Afganistalainen Lähi-Idän ravintola Jordaanissa, lähellä Anne Frankin taloa. Kävelin tästä ohi juuri hetki sen jälkeen, kun olivat vasta avanneet illalliselle eikä sisällä ollut vielä muita. Jälleen kerran oli kuitenkin huutava nälkä ja päätin olla päivän ensimmäinen illallistaja. Valitsin kokin yllätysmenun ja valkoviiniä. Jouduin odottelemaan ruokaa tovin, mutta viihdytin itseäni taustamusiikin ja viinin voimin. Hetken päästä hymyilevä tarjoilija alkoi tuoda eteeni lautasittain ruokaa. Kuvat siis vain parista. Kaikki oli maukasta ja tykästyin erityisesti "lihamurekkeeseen". Vähitellen ravintola alkoi täyttyä muistakin asiakkaista, joista kaikki kuulosti olevan paikallisia.
Kokin kolmen ruokalajin yllätysmenu oli 28€.

http://www.restaurantmantoe.nl/

3 päivää Amsterdamissa

Olin pääsiäisviikolla kolmisen päivää sooloreissulla Amsterdamissa. Kaupunki on pitkään ollut matkakohteena sellainen, missä olisi kiva joskus piipahtaa ja kun jo ennen vuodenvaihdetta mietin sopivaa kohdetta pääsiäiseksi tuli Amsterdam kanaaleineen ja tulppaaneineen heti mieleen. Skotlannissa asuessani lensin useaan otteeseen Helsinki-Glasgow väliä Amsterdamin kautta, mutta en kertaakaan poistunut kentältä. Nyt tuntui, että oli korkea aika.