I have made a decision

Opiskelupaikkoja syksylle oli sitten loppujen lopuksi tarjolla 7 kappaletta. Kuulostaa jotenkin huimalta luvulta ainakin omaan korvaan. Joka tapauksessa, niistä piti sitten valita yksi joka tuntui kaikista parhaimmalta. Mulle tuli jotenkin heti erään opiskelupaikan saatuani sellanen fiilis, että tämä tuntuu oikeasti todella hyvältä vaihtoehdolta. Epäröin kuitenkin vähän, koska se tuntui itselleni kaikista oudoimmalta vedolta. Mitä enemmän kuitenkin pyörittelin asiaa mielessäni ja mitä enemmän juttelin vaihtoehdoista kavereille niin sitä varmemmaksi tulin siitä, että tämä on tällä hetkellä minulle se parhaalta tuntuva vaihtoehto. Sitten ei auttanut muu kuin lyödä se päätös lukkoon ja kertoa päätöksestä muille.

Uskon ehdottomasti päättäneeni oikein sillä olen ollut päätöksenteosta lähtien todella innoissani ja täpinöissäni asiasta. Odotan todella innolla sitä uutta elämänvaihetta jonka tämä tuo tullessaan.

Ai te haluaisitte tietää minne päätin mennä? Mikä yliopisto on se onnekas yksikkö joka minut saa syksyllä kirjoilleen (haha)?

Tampereen yliopisto.

Did not see that one coming, did you?

So all in all I had 7 University offers to choose from. Sounds like a pretty big number for me and somehow I had to chose the one that felt the best for ME. After I got an offer from one university I immediately felt like maybe this was the one, the 'right' choice for me at this point of time. I was bit doubtful at first because the same option also seemed like the most random and unlikely decision I could make. However, the more I thought about it and the more I talked about my options with my friends the more I started to feel like this is exactly what I want to do (regardless of what others might think). After I was sure the only thing left to do was to make the decision and inform others.

I definitely think that I made the right choice because I've been beyond excited and happy since. I can't wait to see what new things this will bring to my life and it definitely marks a new beginning of sorts.

Oh, you would like to know what I decided? Which University is the lucky bastard that gets me next Autumn (haha)?

The University of Tampere.

Did not see that one coming, did you? 

Recap time babes!

Joka paikassa sanotaan, että ei saisi pahoitella alussa sitä ettei ole kirjoitellut vähään aikaan, koska kukaan ei hei halua kuunnella sitä tai lukea blogia mikä ei päivity usein ja sitä rataa. Noh, mä aion nyt rikkoa tätä ja pahoitella, että venähti vähän päivitys. Elämä on ollut jotenkin niin hektistä, jännää ja 'uutta.' Oon myös alkanut taas kirjoittamaan päiväkirjaa (jotenkin tulee ihan teinivibat kun sanon noin) mikä on ihmeen vapauttavaa. Lähinnä siksi, että sinne voin taltioida kaikki ajatukset ja tapahtumat täysin sensuroimattomina kun taas tänne tulee kirjoitettua aina vähän pintapuolisemmin, ja jätettyä luonnollisesti paljon pois. Mutta nyt kun saatiin se 'laiton' anteeksipyyntö ja selittely alta pois niin katsotaan mitä on tullut tehtyä..

 Viime viikot voisi melkein tiivistää siihen, että olen töiden ohella fiilistellyt kesää (nuo toisessa kuvassa näkyvät tyylikästäkin tyylikkäämmät housut ovat muuten juuri työhousut, ei mun uusi muotivillitys). Tähän on kuulunut tietenkin kesävaatteiden kaivaminen kaapista käyttöön, uusien kesävaatteiden hankkiminen, jäätelön syönti ja rannalla loikoilu hyvän kirjan kanssa. Uskaltauduin myös pienen epäröinnin jälkeen sukeltamaan hyiseen veteen, kerrankin on talviturkki hätistetty jo ennen kesäkuuta.

Viikko sitten oli työpaikan juhlat. Pukukoodina oli tumma puku ja olikin hauska nähdä kaikki työkaverit vaihteeksi hienoissa vaatteissa, tai ylipäätään omissa vaatteissa. Juhlat oli todella hauskat ja ehkä vähän vallattomat. Itse olin kuitenkin kaikista vaikuttunein siitä, että onnistuin vahvasti painamaan menemään 16 tuntia korkkarit jalassa käyttäen alle 20e rahaa! Käytiin pienellä porukalla terassilla ennen juhlien alkua kahden jälkeen iltapäivällä (mikähän idea sekin oli mennä terassille ennen ilmaisen alkoholin juhlia?!) ja kömmin aina niin tyylikkäänä kotiin parin baarin ja pizzerian kautta kuuden jälkeen aamusta.

Voin myöntää, että kun seuraavana aamuna heräsin noin neljän tunnin unien jälkeen vielä juhlamekko päällä niin suorastaan vapisin. Iltapäiväksi oli kuitenkin sovittuna menoa toiseen kaupunkiin, enkä todellakaan halunnut perua kyseistä tilaisuutta, joten ei auttanut muu kuin raahautua suihkuun, heittää mahdollisimman rennot mutta siistit vaatteet päälle ja hypätä pariksi tunniksi bussiin. Onneksi ei ollut hukkareissu ja pystyin palaamaan todella hyvin fiiliksin takaisin Lahteen väsymyksestä huolimatta (siitä myöhemmin lisää)! Maanantaina oli sitten edessä todella karu paluu arkeen. Menin aamuksi kuuteen töihin ja sekopäänä suostuin tekemään 16 tunnin juhlintojen jälkeen 16 tunnin työvuoron ja olinkin sitten seuraavat kaksi päivää aivan pihalla.
Tämä viikonloppu onkin mennyt vähän rennommissa merkeissä:

Tänään olisi vielä luvassa ainakin kahvittelua ihanan ystäväisen kanssa ja jääkiekkoa. En olisi kyllä missään vaiheessa uskonut, että Suomi oikeasti pelaa näissä kisoissa finaalissa?!Toivottavasti ei tule ainakaan kovin pahasti pataan..

Naurua ja kauniita maisemia

Lauantaina sain ihastuttavalta ystävältäni J:ltä myöhäisen syntymäpäivälahjan; liput Kivelän stand-up keikalle Sibeliustalolle ja loistavaa seuraa. Olin tästä aika innoissani sillä olen ollut katsomassa stand-upia livenä aivan liian harvoin ja kaipasinkin viikkoon vähän jotain erilaista tekemistä. Ajattelinkin, että mikä sen parempaa kuin viettää iltaa nauraen silmät kyynelissä..edellyttäen siis, että kyseinen keikka tulisi olemaan missään määrin hauska. Olisihan se nimittäin suorastaan aika hanurista istua stand-up keikalla tylsistyneenä haukottelemassa ajatellen, että olisi parempi olla kotona katsomassa vaikka kauniita ja rohkeita..

Koska Lahden satamassahan ei voi käydä ilman, että sorrut nauttimaan yhden juoman laivaterassilla tai nautiskelemaan jätskiä (mielellään suklaa-vanilja pehmistä) niin päätettiin kiltteinä tyttöinä vaan suunnata suoraan Teerenpelin terassille yksille ennen shown alkua. Allekirjoittaneenne käveli tyynen itsevarmasti perinteiseen tyyliin tiskille tiedustelemaan valkoviinejä (Tykkään niistä kuivemmista, ihan vain tiedoksenne), kun tapahtui jotain josta on viime aikoina tullut enemmänkin sääntö kuin poikkeus:

Marika: Mä voisin ottaa vaikka jotain valkoviiniä..
Baarimikko: Mä voisin kattoa eka ne paperit.

Buuum! Siltä varalta, että et tiedä tai muista tai olet sinäkin hämääntynyt ilmeisen ällistyttävän nuoresta lookistani niin ikäähän täältä siis löytyy enemmän kuin tarpeeksi moisten juomien nautiskeluun (toisin sanoen olen ilostuttanut tätä maapalloa olemassaolollani nyt hieman yli 26 vuotta). Ehkä mä vaan nuorennun sitä mukaa mitä vanhemmaksi tulen. Ei tule kyllä mieleen kertaa jolloin joltakin mun seurassa olleelta kaverilta olisi viime aikoina kysytty paperit ja multa ei. Joko niitä kysytään vain ja ainoastaan multa, tai sitten ei keneltäkään seurueeseen silloin kuuluvalta. Tästä on vähitellen muotoutumasa jo aika hyvä kestovitsi, mutta ei haittaa. Näytän sitten nelikymppisenäkin varmaan ihan kakskymppiseltä!Sitä odotellessa..

Niinkuin kaikilla saduilla, tässäkin oli onnellinen loppu sillä mulla tietenkin oli ne paperit mukana ja sain lasini todella hyvää ekstra kuivaa espanjalaista valkkaria. Päätettiin hieman viileästä ilmasta huolimatta istuutua ulos nauttimaan siitä hetkellisestä auringonpaisteesta. Muuten kiva, mutta otsahiukset (tai siis eihän tuota kuvassa vasenta silmää peittävää reuhkaa voi edes otsahiuksiksi enää kutsua) joutui aikamoiseen tuulen riepotteluun. Vähän niinkuin noviisi mäkihyppääjä lentomäessä. Nää on taas näitä #firstworldproblems.

 Pikaisten drinkkien jälkeen suunnattiin sisälle Sibelius taloon (Sibbetalo näin kavereiden kesken). Olen joskus vuonna kuokka ja kirves vielä tanssia harrastaessani esiintynyt kyseisessä rakennuksessa, mutta en ole sen jälkeen sinne pahemmin eksynyt. Olinkin jo täysin unohtanut kuinka kivalta kyseinen rakennus sisältä näyttää..

Hetken kuvailujen jälkeen suunnattiin saliin odottamaan shown alkua ja hitto, että se oli hyvä! Heti alusta asti sai nauraa oikein kunnolla ja jotenkin ne 'härskeimmät' jutut tuntui erityisesti osuvan nauruhermoon. Nauroin yhdessä vaiheessa niin paljon ja kovaa, että jouduin todella ahkerasti pyyhkimään pois poskia alas valuvia kyyneleitä. Ihan parasta! Oltiin molemmat keikan jälkeen todella hyväntuulisia ja naureskellen 'valiteltiin' kuinka posket oli kipeet kaikesta siitä nauramisesta.

Hyväntuulisina suunnattiin vielä järven äärelle ihailemaan suomalaista järvimaisemaa ennen kuin suunnattiin kotia kohti..

Tästä illasta jäi kyllä todella hyvä fiilis!

What is happening?!

Tai ehkä mitä on tapahtunut, no ei se ole niin justiinsa. Mä olen aika lailla viettänyt vähän sellaista tunteiden vuoristorataa viime aikoina (kuukausina). Ihan kaiken suhteen. Saattaa olla viikko jolloin teen kaikkea hauskaa ja olen oikein hyvällä tuulella, ja seuraavalla viikolla olen sitä mieltä, että mulla on maailman tylsin elämä. Ehkä mussa on ihan vähän jotain draamakuningattaren piirteitä.
Kuitenkin, otetaan tähän alkuun sellainen pikainen recap mitä onkaan tullut tehtyä, koska tehän varmasti pakahdutte jännityksestä..

Tuoreena sinkkuna suuntasin maaliskuussa ystäväni K:n kanssa pienelle risteilylle, jossa oli ihan mielettömän hauskaa. Paljon (ehkä vähän liiankin paljon) hyvää ruokaa, ei niin hehkeiden tanssiliikkeiden esittämistä parketilla, shoppailua ja spa osastolla rentoutumista. Joukkoon saattoi myös mahtua drinkki jos toinenkin. Noh, kyseessä oli miniristeily lauantai lähdöllä Tukholmaan, kyllähän te tiedätte millaisia ne on.. ja jos ette tiedä niin voitte ehkä kuvitella.

 Risteilyn lisäksi olen myös ehtinyt viettämään vähän aikaa Helsingissä siellä asuvien ystävien kanssa. Suomessa olon ehdottomia hyviä puolia on se, että hyviä ystäviä näkee nyt useammin kuin kerran puoleen vuoteen ja kuulumisia pääsee vaihtamaan useammin ihan kasvotusten mikä vieläkin tuntuu ihan luksukselta. Ollaan käyty mm. brunssilla (yllä kuva Kallion Oivan brunssista), nautittu auringonpaisteesta Tuomiokirkon rappusilla, kierrelty vähän kauppoja ja avattu huvipuistokausi Linnanmäellä.

Kaiken tälläisen hauskan lisäksi lähestyvä kesä on tarkoittanut mielessä myös lähestyvää syksyä ja täten ilmassa on ollut pienoista ahdistumista. Yliopistopaikkoja, joista valita on tällä hetkellä 6. Kyllä 6, mitä hittoa?! Lähettelin hakemuksia vähän useampaan paikkaan, koska halusin että olisi sitten varmasti pari mistä valita kun joihinkin yliopistoihin piti olla vaikea päästä..Pari mistä valita, ei 6. Tavallaan se taktiikka kyllä osui ja ampui takaisin. Minä en tiedä mitä teen!!!

Siinä pari kuukautta pienessä pähkinänkuoressa. Tänään ohjelmassa illanviettoa stand upin parissa! Tästä on hyvä jatkaa.